Leukorreduktio

Leukorreduktio tarkoittaa veren komponenttien, erityisesti punasoluvalmisteiden ja trombosyyttipakkauksien, leukosyyttien määrän merkittävää vähentämistä. Tavoitteena on pienentää leukosyyttien aiheuttamia haittoja transfusioihin liittyen. Eniten käytetty menetelmä on pre-storage -filtraatio, jolla leukosyytit poistuvat jo verenluovutuksen jälkeen ennen komponentin varastointia. Joissakin järjestelmissä leukoreduktiota voidaan toteuttaa myös potilaskohtaisesti tai jälkikäteen käytettävillä suodatusvaihtoehdoilla.

Käyttötarkoitus ja vaikutukset

Leukorreduktiota sovelletaan sekä käytännön että kliinisen riskin mukaan. Monissa maissa leukoreduktio on yleinen käytäntö kaikille solukomponenteille tai potilaskohtaisesti immuunijärjestelmän heikentymisestä, CMV-sensibilisaatiosta tai alloimmunisaation riskistä kärsiville. Tutkimus on osoittanut, että leukoreduktio vähentää febrilejä transfusioreaktioita (FNHTR), alloimmunisaatiota sekä CMV-siirtoa ja posttransfuusion GVHD:n riskiä.

Hyödyt ja rajat

Leukorreduktio voi parantaa potilasturvallisuutta ja transfusioiden yksilöllistä toleranssia. Toisaalta se lisää kustannuksia ja logistiikan vaatimuksia, ja jätettäviä leukosyyttejä voi edelleen olla jäljellä riippuen käytetystä teknologiasta. Tee hyväksyttyjen standardien ja laadunvarmistuksen mukaisesti leukorreduktio ei aina ole välttämätöntä kaikille potilaille, mutta se on yleinen osa nykyaikaista verenluovutuksen turvallisuusjärjestelmää.

Historia

Leukorreduktiota kehitettiin 1960–luvulla ja 1980–luvulla vaihtelevin menetelmin, kun taas pre-storage -filtraation yleistyminen tapahtui 1990-luvulla osana modernia verenluovutuksen turvallisuusprosessia.