Leukoreduktiot

Leukoreduktiot ovat veren komponenttien käsittelyä, jonka tarkoituksena on poistaa valkosoluja (leukosyyttejä) potilaille annettavista tuotteista. Poistaminen voidaan tehdä jo tuotteen keräyksen yhteydessä (pre-storage) tai sen jälkeen varastoinnin aikana (post-storage). Menetelminä käytetään pääasiassa leukoreduktiokuormia poistoa varten tarkoitettuja suodattimia, joilla leukosyyttien määrä vähennetään suurella todennäköisyydellä.

Käytön pääedut liittyvät transfuusioon liittyvien komplikaatioiden riskeihin. Leukoreduktiot pienentävät febrile transfusionreaktioiden riskiä sekä alloimmunisaation todennäköisyyttä, mikä on tärkeää pitkäaikaisesti transfusoituville potilaille. Ne myös vähentävät siirrettävien CMV-infektioiden riskiä erityisesti CMV-seronegatiivisille potilaille, kuten vastasyntyneille ja immuunipuutteisille potilaille. Pienentävä vaikutus on usein huomioitu myös transfusioihin liittyvän immuunivaaran minimoimisessa. GVHD:n (transfuusioihin liittyvä gank-graft-versus-host disease) riski on osa leukoreduktiota koskevaa hyötyä, mutta täydellistä suojaa ei anneta pelkällä leukoreduktiolla; tälle riskille säteilytys on usein suositeltavaa potilailla, joilla siihen on tarvetta.

Rajoitukset ja käytännön näkökulmat huomioivat, että leukoreduktiot eivät poista kaikkia riskejä, kuten bakteerikontaminaation tai joidenkin muiden komplikaatioiden riskiä. Ne lisäävät tuotteen kustannuksia ja logistiikkaa, ja käytännöt vaihtelevat maiden välillä. Nykyään monissa maissa leukoreduktiot on otettu standardikäytäntöön monissa punasolu- ja verihiutalekomponenteissa, erityisesti riskiryhmien vastaanottajille, mutta ei välttämättä kaikille potilaille. Historiaan kuuluvat kehitysvaiheet 1960–1970-luvuilla ja laajempi käytäntö 1990-luvulta eteenpäin.