Lauserakenteiden

Lauserakenteiden käsite viittaa siihen, miten lauseet muodostuvat ja miten niiden osat – subjekti, predikaatti, objekti sekä lisä- ja moodijäsenet – ovat vuorovaikutuksessa. Suomen kielessä lauseet jaetaan päälauseisiin ja sivulauseisiin. Päälause on itsenäinen lause, jossa on yleensä finite-verbi, ja sanajärjestys on suhteellisen vapaasti muokattavissa morfologian turvin. Sivulauseet sen sijaan riippuvat päälauseesta ja voivat ilmaista aikaa, ehtoja, syytä, toivetta tai lisätietoa.

Koordinaatio ja alistus: Koordinoidut lauseet yhdistävät kaksi itsenäistä lausetta konjunktioneilla kuten ja tai. Alisteiset sivulauseet riippuvat päälauseesta ja alkavat useimmiten alistuskonjunktiolla kuten että, kun, jos, koska tai jotta. Relatiiviset lauseet liittävät lisätietoa edeltävään sanaan ja alkavat relatiivipronomineilla kuten joka, mikä tai kuka.

Sanajärjestys ja morfologia: Suomen kielen morfologian ansiosta lauseenjäsenten roolit voidaan ilmaista pääasiassa taivutuksin, mikä antaa sanajärjestykselle joustavuutta. Päälauseessa yleinen järjestys on verbi toisessa paikassa (V2), jolloin lauseen toinen sana on usein verbi; muut sanat voivat sijoittua ennen tai jälkeen verbin. Sivulauseet voivat olla ennen tai jälkeen päälauseen, ja niiden verbi taivutetaan suhteessa kontekstiin.

Käyttö ja tutkimus: Lauserakenteiden tutkimus kattaa syntaksin, semantiikan ja diskurssin roolit sekä kielivaihtelun. Eri murteet ja kielikontaktit tuottavat variaatioita, ja historiallisen kehityksen valossa lauserakenteet ovat muuttuneet eri aikoina.

---