Lateralisaatio

Lateralisaatio tarkoittaa aivojen eri puolien erikoistumista toimintoihin siten, että tietyt kognitiiviset, motoriset tai sensoriset tehtävät ovat pääosin kytköksissä toiseen aivopuoliskoon. Usein puhuttaessa viitataan kognitiivisten toimintojen ja toiminnan jakautumiseen vasemman ja oikean aivopuoliskon välillä.

Yleisiä esimerkkejä lateralisaatiosta ovat puheen ja kielellisten toimintojen suurin osa vasemmassa aivopuoliskossa sekä tilallisen hahmottamisen ja-spatiaalisen käsittelyn suurempi rooli oikeassa puoliskossa. On kuitenkin huomattavaa, että tarkka jakautuma vaihtelee ihmisellä ja monia toimintoja voidaan suorittaa molemmilla puoliskoilla, riippuen tilanteesta ja oppimisesta. Myös yksilökohtainen vaihtelevuus ja käsialan (handedness) yhteys puhumista riippuu monista tekijöistä.

Lateralisaation kehitys alkaa varhaisessa elämänvaiheessa ja muokkautuu sekä geneettisten että ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Aivojen yhteysikävä, esimerkiksi aivopuolistoristeyksen (corpus callosum) toiminta, mahdollistaa kahden puoliskon yhteistyön. Aivorakenteiden plastisuus mahdollistaa osittaisen korvaamisen muun puoliskon toiminnoista vaurioiden jälkeen.

Tutkimuslähteet mukaan lukien neurokudoskuvantaminen ja leikkauksiin liittyvät havainnot tukevat käsitystä lateralisaatiosta. Lateralisaation yksilöllinen kirjo sisältää huomioita kliinisessä kontekstissa, kuten epilepsian kirurgista suunnittelua ja kielen lateraalisen sijainnin tutkimuksia, sekä kognitiivisten profiilien yhteyksiä oppimisvaikeuksiin.