aivopuoliskossa

Aivopuoliskot ovat aivokuoren kaksi suurinta puoliskoa, jotka sijaitsevat kallon sisällä ja ovat erillään toisistaan pitkän uurteen kautta, mutta yhdistyvät toisiinsa aivokurvallaan eli aivokurkiaisena. Ne muodostavat suurimman osan aivokuoresta ja toimivat yhdessä sekä erikseen erilaisissa tehtävissä. Vasenta ja oikeaa aivopuoliskoa käytetään usein puhuttaessa niiden erikoistumisista, mutta ne tekevät paljon samoja perustoimintoja.

Jokainen aivopuolisko sisältää aivokuoren, jossa tapahtuu monimutkaisia tiedonkäsittelytapoja, sekä syvemmällä sijaitsevaa valkeaa ainetta, joka johtaa ja yhdistää aivokuoren eri osia sekä muita aivoalueita. Pinnan päällä ovat poimut, gyrus- ja sulcus-kyhmät, jotka muodostavat aivokuoren rankingin. Aivopuoliskot ovat jaettuja neljään päälohkoon: otsalohkoon, päälaenlohkoon, ohimolohkoon ja takaraivolohkoon, sekä insulalohkoon.

Toiminnallinen jakautuminen ja lateralisaatio tarkoittaa, että puoliskot eivät ole identtisiä tehtäviltään. Yleisesti ottaen vasen aivopuolisko on vahvempi kielellisissä toiminnoissa, kuten puheen ja loogisessa ajattelussa, kun taas oikea puolisko vastaa tilan hahmottamiseen, visuaalis-kartoittaviin tehtäviin sekä nonverbaaliseen kommunikaatioon. Tämä ei ole ehdoton sääntö, ja yksilölliset erot ovat yleisiä.

Verenkierto aivopuoliskoihin hoidetaan suurten aivojen valtimoiden haaroilla, joita ovat etu- ja keskeiset aivavaltimoet sekä takainen aivavaltimo. Aivohalvauksen tai muun vaurion yhteydessä vasemman puolipallon vauriot voivat johtaa afasiaan, kun oikeanpuolentoisen vaurion oireena voi olla tila- ja kehonpuolen puutteellinen hahmottaminen (neglect). Aivopuoliskojen kehitys alkaa sikiövaiheessa ja jatkuu varhaisesta lapsuudesta aikuisikään, muovautuen lopulta yksilölliseksi toiminnalliseksi kokonaisuudeksi.