Laskimoveritulppia

Laskimoveritulppia (venous thromboembolism, VTE) tarkoittaa veren hyytymistä laskimoissa ja siitä johtuvia sairauksia, kuten syviä laskimotukoksia (DVT) sekä keuhkoembolisaatiota (PE). DVT syntyy yleensä jaloissa tai lantiossa, ja siihen liittyy turvotusta, kipua ja arkuutta. Jos hyytymä irtoaa, se kulkeutuu keuhkoihin ja aiheuttaa PE:n.

Syy ja riskitekijät: Virchowin triadiin kuuluvat hidastunut veren virtaus, endoteelin vaurio sekä veren hyytymishäiriöt. Riskitekijöitä ovat pitkäaikainen immobilisaatio, suurten leikkausten jälkeinen toipuminen, syöpä, raskausaika ja synnytys, estrogeeniset ehkäisyt tai hormonehoidot, tupakointi, ylipaino sekä aiemmat VTE-tapaukset tai perinnölliset hyytymishäiriöt.

Oireet ja diagnosointi: DVT: alaraajojen turvotus, kipu ja arkuus, punoitus. PE: äkillinen hengenahdistus, rintakipu sekä nopea sydämen syke. D-dimeerimääritys on usein käytetty seulonta; vahvistava diagnoosi vaatii kuvantamista: DVT:ssa alaraajojen ultraäänitutkimus; PE:ssa CT-angiografia (CTPA) tai V/Q-tutkimus.

Hoito: Ensisijainen hoito on antikoagulaatio veren hyytymisen estämiseksi. Aloitus voi olla hepariini- tai LMWH-injektio, sen jälkeen siirto suun kautta otettavaan antikoagulanttiin (DOAC tai varfariini). Tyypillinen hoitoaika on 3–6 kuukautta, pidempi, jos riskitekijät jatkuvat. Vakava PE voi vaatia liuotushoitoa tai hyytymänpoistoa. Henkilökohtaista hoitoa suunnitellaan huomioiden potilaan tilanne.

Ennaltaehkäisy ja ennuste: Riskin pienentäminen tapahtuu liikunnan ja kompressiosukien sekä tarvittaessa profylaksian avulla suurissa kirurgisissa toimenpiteissä. Pitkäaikaiset komplikaatiot voivat olla posttromboottinen oireyhtymä tai harvemmin keuhkoverenkierron pysyvä ongelma.