Laskimopumpujen

Laskimopumpujen tarkoitus on lisätä alaraajojen veren takaisinvirtausta kohti sydäntä käyttämällä ulkoista paineistusta. Ne ovat yleisimmin ulkoisia pneumatiikkapumppuja, jotka asetetaan raajojen ympärille ja ohjelmoidaan vuorottelevaan paineistukseen. Laitteen ilmapussit täyttyvät peräkkäin ja puristavat raajaa, jolloin verenkierto nopeutuu ja turvotus vähenee. Puristusjakson loputtua pussit vapautuvat, ja verenkierto palautuu normaaliksi.

Käyttö ja toimintaperiaate perustuvat siihen, että raajojen lihasten pumppaus simuloi veren takaisinvirtausta. Tämä parantaa verenkiertoa, estää veren kertymistä alaraajoihin ja vähentää laskimotromboosin riskiä sekä turvotusta. Yleisimmät laskimopumput ovat sequential compression devices (SCD), joita käytetään sekä sairaaloissa että kotihoidossa. Niitä käytetään usein leikkausten jälkeisessä toipumisessa syvän laskimotukoksen ehkäisemiseksi sekä kroonisen laskimovajeen oireiden lievittämiseksi. Ne voivat olla osa hoitokokonaisuutta, johon sisältyy myös kompressiosukat tai muut verenkiertoa tukevat toimenpiteet.

Turvallisuus ja rajoitukset: laskimopumpuja ei tulisi käyttää, jos potilaalla on aktiivinen laskimotukos ilman asianmukaista hoitoa, paikallinen ihoinfektio tai avohaava raajassa, erittäin matala verenpaine tai muut sydän- ja verenkiertoelimistön ongelmat. Tyypillisiä haittavaikutuksia ovat ihoärsytys, puristusjäljet tai epämukavuus. Laitteet asetellaan ja seurataan yleensä hoitohenkilökunnan ohjauksessa.

Historia ja merkitys: laskimopumpujen käyttö yleistyi 20. vuosisadan aikana ja ne ovat nykyisin vakiintunut keino DVT:n ehkäisyyn sekä turvotuksen hallintaan erityisesti kirurgisten toimenpiteiden ja pitkäaikaisen immobilisaation yhteydessä.