Laseretäisyydenmittaus

Laseretäisyydenmittaus, tunnetaan myös nimellä LIDAR (Light Detection and Ranging), on kaukokartoitusmenetelmä, joka käyttää valonpulssien aikaa palata takaisin mittaamaan etäisyyttä. Järjestelmä lähettää laserpulssin ja mittaa ajan, joka kuluu ennen kuin pulssi heijastuu kohteesta ja palaa takaisin vastaanottimeen. Koska valon nopeus on vakio, tämä aika voidaan muuntaa etäisyydeksi.

LIDAR-järjestelmät koostuvat tyypillisesti laserista, GPS-vastaanottimesta ja inertiaalisen mittausyksikön (IMU) yhdistelmästä. Laser lähettää lyhyitä, voimakkaita valopulsseja. GPS määrittää laserin sijainnin ja IMU mittaa sen suuntaa. Nämä tiedot yhdistetään, jotta saadaan tarkat sijaintitiedot jokaiselle mitatulle pisteelle.

Laseretäisyydenmittauksen sovellukset ovat moninaiset. Sitä käytetään laajasti maastontutkimuksessa, kartoituksessa, ilmakehän tutkimuksessa, metsätaloudessa, maanviljelyssä ja kaupunkisuunnittelussa. LIDAR voi tuottaa erittäin tarkkoja kolmiulotteisia malleja maaston pinnasta, rakennuksista ja kasvillisuudesta. Se soveltuu myös nopeasti liikkuvien kohteiden etäisyyden mittaamiseen ja sitä hyödynnetään itseajavissa autoissa ja droneissa.

Menetelmän etuja ovat sen kyky toimia nopeasti ja tuottaa suuria määriä dataa, sekä sen tarkkuus verrattuna moniin muihin etäisyydenmittausmenetelmiin. Sääolosuhteet, kuten sumu tai sade, voivat kuitenkin vaikuttaa sen suorituskykyyn, sillä laserpulssit voivat sirota tai heikentyä.