etäisyydenmittausmenetelmiin

Etäisyydenmittausmenetelmät kattavat laajan kirjon tekniikoita fyysisten etäisyyksien määrittämiseen. Yksinkertaisimmillaan mittaaminen voi tapahtua suoraan mittanauhalla tai viivaimella, jotka perustuvat tunnettuihin pituuksiin. Monimutkaisemmissa sovelluksissa käytetään optisia, akustisia tai radioteknisiä menetelmiä.

Optiset etäisyysmittarit hyödyntävät valon ominaisuuksia. Laseretäisyysmittarit lähettävät lasersäteen kohteeseen ja mittaavat ajan, jonka valo tarvitsee matkatakseen kohteeseen ja takaisin. Tästä ajasta ja valon nopeudesta voidaan laskea etäisyys. Fotogrammetria on toinen optinen menetelmä, jossa etäisyyksiä arvioidaan valokuvien perusteella, usein useammasta kuvauspaikasta.

Akustiset menetelmät, kuten kaikuluotaus, lähettävät ääniaaltoja ja mittaavat niiden heijastumisen takaisin kohteesta. Ääniaaltojen nopeus tunnetussa väliaineessa mahdollistaa etäisyyden laskemisen. Tämä menetelmä on yleinen vedenalaisessa tutkimuksessa ja sonar-laitteissa.

Radiotekniset menetelmät käyttävät radioaaltoja. Tutka (RADAR) toimii samankaltaisesti kuin kaikuluotaus, mutta käyttää radioaaltoja. GPS (Global Positioning System) ja vastaavat satelliittinavigointijärjestelmät perustuvat aikamittauksiin satelliittien lähettämistä signaaleista maanpinnan vastaanottimeen, mahdollistaen sijainnin ja siten etäisyyksien määrittämisen globaalisti. Valinta menetelmän välillä riippuu sovelluksen vaatimuksista, kuten tarkkuudesta, mitattavasta etäisyydestä ja ympäristöolosuhteista.