Etäisyydenmittausmenetelmät

Etäisyydenmittausmenetelmät viittaavat erilaisiin tapoihin määrittää kahden pisteen välinen etäisyys. Valitun menetelmän tehokkuus ja tarkkuus riippuvat mitattavan etäisyyden suuruudesta, maaston ominaisuuksista ja käytettävissä olevista välineistä.

Yksi perinteisimmistä tavoista on suora mittaus mittanauhalla tai vastaavalla välineellä. Tämä soveltuu lyhyille etäisyyksille, kuten rakentamisessa tai askartelussa. Monimutkaisemmissa ja pidemmissä etäisyyksissä, kuten maanmittauksessa, käytetään usein optisia tai elektronisia laitteita.

Triangulaatio on geometrinen menetelmä, jossa tunnetun etäisyyden ja kahden kulman avulla määritetään tuntemattomia etäisyyksiä. Tähtitieteessä etäisyyksiä taivaankappaleisiin mitataan esimerkiksi parallaksin avulla, joka perustuu Maan sijainnin vaihteluun sen kiertäessä Aurinkoa.

Nykyään elektroniset etäisyysmittarit (EDM) ovat yleisiä. Ne lähettävät valo- tai radiosignaalin, joka heijastuu mitattavasta kohteesta takaisin laitteeseen. Laitteen elektroniikka laskee etäisyyden signaalin kulkuaikaan perustuen. Laseretäisyysmittarit ovat yksi EDM:ien muoto. Myös GPS-teknologiaa hyödynnetään laajasti etäisyyksien määrittämiseen, erityisesti suurilla alueilla. Ääniaaltoja käyttävät kaikuluotaimet ovat myös etäisyydenmittausmenetelmä, etenkin veden alla.