Laparoskooppista

Laparoskooppinen kirurgia on minimaalisesti invasiivinen kirurginen toimenpide, jossa suuria viiltoja ei tehdä. Sen sijaan vatsaonteloon tehdään muutama pieni pistos, joiden kautta laparoskooppi ja kirurgiset instrumentit sisään asetetaan. Laparoskoopin kameran välittämä kuva näytölle ohjaa leikkausta. Vatsaonteloon ruiskutetaan hiilidioksidia tilan laajentamiseksi ja näkyvyyden parantamiseksi. Leikkaus suoritetaan yleensä yleisanestesiassa.

Käyttöalueet: Laparoskooppista kirurgiota käytetään sekä diagnostiikkaan että hoitoon. Yleisimmät toimenpiteet ovat sappirakon poistaminen (kolekystektomia) sekä hernioiden korjaus. Lisäksi tehtäviä suoritetaan gynekologialla, kuten munasarjojen ja munanjohtimien toimenpiteet sekä endometrioosin hoito. Laparoskopiaa käytetään myös virtsateiden ja munuaisten sekä joissain tapauksissa suoliston kirurgiassa.

Menettely: Ennen leikkausta potilas saa anestesian. Pistosreiät sijoitetaan, laparoskooppi ja instrumentit viedään sisään. Leikkaus tapahtuu videon välityksellä ja pitkävartisilla instrumenteilla. Usein laparoskooppinen kirurgia lyhentää toipumisaikaa verrattuna avoleikkauksiin, ja potilas kotiutuu nopeammin.

Edut ja riskit: Edut ovat pienemmät arvet, vähemmän kipua, lyhyempi toipumisaika sekä nopeampi paluu arkeen. Riskit liittyvät sekä anestesiaan että leikkaukseen yleisesti, kuten verenvuoto, vatsaontelon vauriot sekä kaasun aiheuttamat oireet. Harvinaisia mutta mahdollisia ovat myös muiden elinten rikkomukset.

Historia: Laparoskooppinen kirurgia kehittyi 1980-luvulla ja yleistyi 1990-luvulla, jolloin monet toimenpiteet voitiin siirtää pienempiin viiltoihin.