Langattomuutta

Langattomuutta määritellään tilaksi tai ominaisuudeksi, jossa tiedonsiirto tapahtuu ilman fyysisiä kaapeleita. Langattomat järjestelmät käyttävät radioviestintää sekä muita ilmanjohtimia, kuten infrapunasäteilyä tai valon kautta tapahtuvaa siirtämistä. Näin laitteet voivat toimia ilman lähiyhteyttä ja muodostaa mobiileja tai laajoja verkkoja. Keskeisiä langattomuuden teknologioita ovat Wi-Fi (IEEE 802.11), Bluetooth, NFC sekä mobiiliverkkojen (3G/4G/5G) ja satelliittiviestinnän kaltaiset ratkaisut. Myös LiFi, eli valon kautta tapahtuva tiedonsiirto, kuuluu langattomiin vaihtoehtoihin.

Langattomuus on mahdollistanut koti- ja toimistoverkkojen sekä IoT-laitteiden laajentamisen ilman kaapelointia, mutta siihen liittyy rajoitteita kuten signaalin heikkeneminen esteiden, häiriöiden tai etäisyyden vuoksi sekä turvallisuus- ja yksityisyysnäkökohdat. Etuna ovat helppous, nopea käyttöönotto, joustavuus ja skaalautuvuus, haittoina puolestaan riippuvuus vastaanottimista sekä virranhallinnan, tehonkulutuksen ja verkon hallinnan haasteista. Standardisointi varmistaa yhteensopivuuden ja turvallisuuden. Langattomuutta hyödynnetään laajasti kotitalouksissa, yrityksissä, teollisuudessa sekä IoT-sovelluksissa.

Tulevat kehityssuunnat tähtäävät suurempiin nopeuksiin, pienempään latenssiin ja parempaan energiatehokkuuteen sekä tiukempaan tietoturvaan.