Lakisäännöt

Lakisäännöt ovat sääntöjä, jotka perustuvat lainsäädäntöön ja joiden tarkoituksena on ohjata ja sitoa toiminnan yleisesti. Ne määrittelevät kansalaisten ja viranomaisten oikeudet ja velvollisuudet sekä ohjaavat julkisen hallinnon toimintaa. Lakisäännöt muodostavat keskeisen osan oikeusjärjestyksestä ja ne voivat koskea muun muassa rikos-, hallinto-, vero- sekä työlainsäädäntöä.

Lakisäännöt syntyvät siten, että Eduskunta säätää lait, jotka astuvat voimaan tietyllä voimaantulopäivällä. Hallitus voi lisäksi antaa asetuksia, joilla tarkennetaan tai täsennetään lakien säännöksiä. Kunnat ja muut viranomaiset voivat annetuilla valtuuksilla laatia omia säädöksiä ja ohjeistuksia, jotka koskevat käytännön soveltamista. Lakisäännöt julkaistaan virallisesti säädöskokoelmassa, ja ne ovat sitovia kaikille.

Lakisääntöihin liittyy hierarkia: perustuslaki on korkein oikeuslähde, jota kaikki muut säännökset alistuvat. Lakisäännöt voidaan täydentää tai täsmentää valtioneuvoston asetuksilla, ja oikeuskäytäntö sekä oikeuskirjallisuus tulkitsevat niiden soveltamista. Mikäli säädöksiä sovelletaan ristiriidassa perustuslain kanssa, perustuslaki ratkaisee.

Esimerkkejä lakisäännöistä ovat rikoslaki, hallintolaki, verotuslainsäädäntö, työlainsäädäntö sekä ympäristönsuojelulainsäädäntö. Lakisäännöt voivat olla yleispätevän sovellettavissa koko yhteiskunnan tasolla tai kohdentuvia tiettyjen toimialojen tai ryhmien piiriin.