Lakielementti

Lakielementti on oikeusoppineiden käyttämä termi, jolla tarkoitetaan lain säännöksen tunnusmerkistöä eli niitä edellytyksiä, joiden täyttyminen tekee säännöksestä sovellettavan. Se kuvaa, millaiset teot, tapahtumat tai olosuhteet lain mukaan ovat kiellettyjä tai velvoittavia, sekä millaisia todistettavia edellytyksiä kyseisen säännöksen soveltaminen edellyttää.

Tyypillisesti lakielementit jaetaan objektiivisiin ja subjektiivisiin tunnusmerkkeihin. Objektiiviset tunnusmerkit kuvaavat teon ulkoisia piirteitä, kuten mitä on tapahtunut ja millaisissa olosuhteissa. Subjektiiviset tunnusmerkit käsittelevät tekijän mielentilaa tai huolestumista, kuten aikomusta tai huolimattomuutta, sekä näiden suhteuttamista säädettyyn seuraamukseen. Rikosoikeudessa käytetään usein perinteisiä käsitteitä teon tunnusmerkistö (actus reus) ja syytekijä (mens rea), sekä vaadittavaa syy-seuraussuhdetta ja rangaistavuuden edellytyksiä.

Käytännössä lakielementtien perusteella oikeudenkäynneissä selvitetään, täyttyvätkö säännöksen tunnusmerkit. Mikäli jokin oleellinen elementti puuttuu tai osoite todistusta ei täsmää, säännös ei sovellu kyseiseen tapaukseen. Lakielementtien analyysi auttaa sekä lainsäätäjiä että oikeudenkäyntejä määrittämään normin koskemattavuuden, sovellettavuuden ja mahdolliset poikkeukset.

Lainsäädäntöä tulkitaan ja sovelletaan usein luontevasti suhteessa kyseisten elementtien kokonaisuuteen, ja lakielementtien käsite on keskeinen työkalu oikeusnormien selventämisessä sekä ilmaisun täsmentämisessä.