Lainsäädäntöperusteisia

Lainsäädäntöperusteisia isänn liittymätön adjektiivinen muoto sanasta lainsäädäntöperusteinen, jolla tarkoitetaan jotakin, jonka taustalla on lainsäädäntö tai säädösteksti. Termi viittaa siihen, että kyseessä oleva sääntö, päätös tai prosessi pohjautuu voimassa olevaan lainsäädäntöön – kuten lakeihin, asetuksiin tai EU-lainsäädäntöön – eikä esimerkiksi harkintaan, suosituksiin tai ”pehmeään” sääntöön.

Käyttöalueet ja kontekstit. Julkisessa hallinnossa lainsäädäntöperusteisia toimintatapoja korostetaan usein silloin, kun toimet on sidottu tarkkaan lakitekstiin. Esimerkkejä ovat lainsäädäntöperusteinen sääntely, lainsäädäntöperusteinen päätöksenteko sekä tarjous- ja sopimusvaatimukset, jotka pohjautuvat lakiin. Auditointi- ja vaatimustenmukaisuuskonteksteissa sanamuotoa käytetään ilmaisemaan, että noudatettavat kriteerit ovat oikeudellisesti määriteltyjä.

Suhde muihin käsitteisiin. Termi eroaa esimerkiksi politiseen tai epäformaaliin, suosituksiin perustuvaan toimintaan. Se nivoutuu yhteen perustuslainsäädäntöön, EU-oikeuteen sekä sektorikohtaiseen lainsäädäntöön, kun halutaan korostaa toiminnan oikeudellista perustaa ja vastuullisuutta. Lainsäädäntöperusteisuus voi esiintyä sekä yksittäisissä päätöksissä että koko hallinnon toimintatavassa.

Merkitykset ja rajoitteet. Edut ovat oikeudellinen selkeys, läpinäkyvyys ja vastuun näkyvä korostaminen. Rajoitteita voivat olla joustavuuden puute, tiukka sääntely ja tarve jatkuvaan lainsäädännön päivittämiseen muuttuvien olosuhteiden mukaan.

Lisätietoja: lainsäädäntö, lainsäädäntöprosessi, oikeusvaltio, perustuslaki.