lakitekstiin

Lakitekstiin on suomalaisessa oikeuskielessä viittaava ilmaisupää; se tarkoittaa keskiöön asetettavaa tavoitetta viitata ensisijaisesti lain sanamuotoon. Termi kuvaa tulkintatapaa, jossa lainkohdan tarkka sanamuoto käytetään primaarina ohjenuorana. Lakitekstiin palaaminen voi tarkoittaa sitä, että tulkinnassa tähdätään mahdollisuuksien mukaan siihen, mitä lakitekstin sanotaan, ennen kuin lähdetään etsimään lakien tarkoitusta tai laajempaa systemaattista tulkintaa.

Käytännössä lakitekstiin viitataan erityisesti silloin, kun säännöksen sanamuoto on selvä ja yksiselitteinen. Tällöin tuomioistuimet tai oikeuslähteet voivat korostaa sanallista tulkintaa ja sanojen vakiintunutta merkitystä. Jos kuitenkin sanamuoto on epäselvä tai ristiriitainen, usein käytetään muita tulkintaperusteita, kuten tarkoitusta, järjestelmällisyyttä tai historiallisia lähteitä, jolloin lakitekstin asema ei yksin määrittele lopullista ratkaisua.

Lakitekstiin palaaminen liittyy myös lainsäädännön valmisteluun ja tulkinnanopetukseen: selkeä ja tarkka lakiteksti vähentää tulkinnanvaraa ja parantaa oikeusvarmuutta. Silti lainsäädännön tulkinnassa on resursseja käyttää muitakin lähteitä, jotta tarkoitus ja oikeudenmukainen lopputulos toteutuvat, mikä heijastuu sekä oikeuskäytäntöön että juridiseen keskusteluun.

Lisätietoja: sanallinen tulkinta, teleologinen tulkinta, systemaattinen tulkinta, lainhistoria.