Laboratoriovirheistä

Laboratoriovirheistä tarkoitetaan laboratoriotyön aikana tapahtuvia virheitä tai poikkeamia, jotka heikentävät tulosten tarkkuutta, luotettavuutta tai tulkinnan oikeellisuutta. Ne voivat esiintyä tutkimus-, kliinisen diagnostiikan sekä teollisen tutkimuksen ja laadunvarmistuksen yhteydessä.

Laboratoriovirheet jaotellaan usein kolmeen vaiheeseen: pre-analyyttinen vaihe sisältäen näytteenoton, käsittelyn, merkinnän ja säilytyksen; analyyttinen vaihe, jossa suoritetaan mittaukset ja käytetään instrumentteja sekä kalibrointeja; sekä post-analyyttinen vaihe, jossa tulokset kirjataan, tulkitaan ja raportoidaan. Jokaisessa vaiheessa voi ilmetä virheitä esimerkiksi näytteenvaihdossa, kontaminaatiossa, instrumenttivirheissä, laskennan tai tietojen transkriptoinnin virheissä sekä virheellisessä tulkinnassa.

Syitä laboratoriovirheisiin ovat muun muassa inhimilliset erehdykset, laitteiden vika, epäyhtenäiset tai puutteelliset toimintatavat, puutteellinen koulutus sekä huono näytenhallinta ja logistiikka. Ympäristötekijät ja näytteen säilytysaika sekä -lämpötilat voivat myös vaikuttaa tulosten laatuun.

Seuraukset voivat vaihdella arvokkaasta yksittäisestä virheestä kliinisiin väärin diagnostiikkatilanteisiin, tutkimusten luotettavuuden heikkenemiseen sekä taloudellisiin ja säädöllisiin seuraamuksiin. Havaitsemisen ja ehkäisyn keskeisiä keinoja ovat selkeät standardit ja SOP:t, säännöllinen kalibrointi ja laitteiden huolto, henkilöstön koulutus, laadunvalvonta, ulkoinen ja sisäinen auditointi sekä virhetilanteiden raportointi sekä juurisyyn analysointi ja korjaavat toimenpiteet. Kansainväliset standardit kuten ISO 15189 sekä ISO/IEC 17025 ohjaavat laboratorioiden laadunhallintaa ja varmistavat tulosten eheydestä vastaavan toimintatavan.