LDLpartikkeleita

LDLpartikkeleita ovat lipoproteiineihin kuuluva LDL-luokan kuljetuspartikkeli, jonka tehtävänä on siirtää kolesterolia verenkierrosta kudoksiin. Ne koostuvat lipidien ytimestä ja lipoproteiinimembraanista, jonka pinnalla on apolipoproteiini B-100. Ympäröivä kolesteroliesteri ja fosfolipidit muodostavat partikkelin rakennetta, jonka keskimääräinen halkaisija on noin 20–25 nanometriä. Jokaisella LDLpartikkelilla on yksi ApoB-100-molekyyli.

Toiminta perustuu solujen LDL-reseptorien kautta tapahtuvaan endosytoitumiseen: LDLpartikkeli sitoutuu reseptoriin, solu ottamaansa kolesterolia ja esterejä vapauttaa käytettäväksi solun membraanin rakennetta, steroidogeneesiä tai muita tarpeita varten. LDL-partikkeleita muodostuu suurten lipoproteiinien, kuten VLDL:n, aineenvaihdunnan tuloksena; maksasta peräisin oleva VLDL muuttuu lipoproteiinilipaasin vaikutuksesta IDL:ksi ja lopulta LDL:ksi.

Rooli sairauksissa ja riskissä: korkea LDLpartikkelien määrä tai pitoisuus veressä liittyy suurempaan riskiin kehittää ateroskleroottisia riskejä ja sydän- sekä verisuonitauteja. LDL-partikkelien atherogeneesiä voivat edistää pienet ja tiheät sdLDL-partikkelit sekä oksidatiivisesti muuntuneet LDL-muodot (oxLDL). LDL-C (kolesteroli LDL:ssä) on yleinen kliininen mittari, mutta LDL-partikkelien määrä (LDL-P) ja apolipoproteiini B (ApoB) voivat tarjota lisäinformaatioa erityisesti metabolisen oireyhtymän tai diabeetikoiden riskien arvioinnissa.

Mittaukset jahoito: Yleisesti mitataan LDL-C-arvo, mutta joissain tilanteissa LDL-P tai ApoB voivat antaa paremman riskin arvion. Hoitoon kuuluu elämäntapamuutokset, kuten ruokavalio ja liikunta, sekä lääkkeet (esim. statiinit, PCSK9-estäjät). Genetiset häiriöt, kuten perinnöllinen hyperkolesterolemia, voivat johtaa korkeisiin LDLpartikkelien pitoisuuksiin ja vaativat tehostettua hoitoa.