LCoskaillaattorit

LCoskaillaattorit (LC-oskillaattorit) ovat elektronisten oskillaattorien ryhmä, joissa energia kiertää induktorin ja kondensaattorin muodostaman LC-tankin välillä. Näissä kytkennissä aktiivinen vahvistus antaa palautteen siten, että oikea-aikainen vaihe- ja amplitudivahvistus ylläpitää säännöllistä oscillaatioita. Taajuus määräytyy tankin L- ja C-arvojen mukaan ja on tyypillisesti f0 = 1/(2π√(LC)).

Perusperiaate perustuu LC-tankin resonanssiin sekä Barkhausen-ehdon täyttymiseen: vahvistuksen on oltava tarpeeksi suuri ja signaalin palautteen vaihe detected niin, että määrätty taajuus pysyy pysyvästi käynnissä. LC-osillaattorit ovat herkkiä parasiiteille ja komponenttien laadulle, ja niiden suorituskyky riippuu vahvasti tankin laadusta sekä kytkennän jännitteen- ja impedanssitasoista.

Tyypillisiä topologioita ovat Colpitts-, Hartley- ja Clapp -tyypit sekä niiden variantit. Colpitts-kytkennä tarjoaa kapasitiivisen jakoverkon, Hartley käyttämällä induktiojakoa, ja Clapp-muunnoksessa on lisäpariston parantava vaikutus stabiilisuuteen ja muunteluun. Näitä rakenteita käytetään usein yhdessä pienillä vahvistimella (transistori tai putki), jolloin kokonaisuus muodostaa kelvollisen paikallisen oskillaattorin.

Sovelluksia ovat RF-rajat, paikallisoskillaattorit radiolaitteissa, signaaligeneraattorit sekä opetustarkoitukset. Moderneissa järjestelmissä taajuuden hallinta on usein siirretty PLL- tai kvartsikidadon avulla, mutta LC-tankit tarjoavat korkean Q:n ja laajan kaistan, mikä tekee LCoskaillaattoreista edelleen relevanteja joissakin RF-sovelluksissa ja integroiduissa sovelluksissa.

Näin ollen LCoskaillaattorit ovat keskeinen käsite elektrotekniikassa niiden yksinkertaisuuden, kaistan ja laadun vuoksi, vaikka nykypäivän piireissä niitä käytetään säilyttämään erityissovellukset ja opetuslaboratoriot.

---