LCoskillaattorit

LC-oskillaattorit ovat sähköisiä oskillaattoreita, jotka käyttävät käämin L ja kondensaattorin C muodostamaa resonanssitankkia siniaaltojen tuottamiseen. Tankin taajuus on f0 ≈ 1/(2π√(LC)) ja määrittää suurimman oskillaation taajuuden. Oskillaation ylläpito perustuu energian vuorovaikutukseen magneettisen ja sähköisen kentän välillä sekä palautekytkimeen, jonka on täytettävä Barkhausenin kriteeri: ylläpitää tason, jossa signaalin amplitudi pysyy vakaana ja faasissa on oikea kokonaiskulma.

Yleisimmät LC-oskillaattorityypit ovat Colpitts, Hartley ja Clapp. Colpitts käyttää kahden sarjaan kytketyn kondensaattorin muodostamaa levyytystä, jolloin tankin kapasitanssi on C_eq = (C1·C2)/(C1+C2). Hartley käyttää kahden induktorin tai käämin jakamaa magneettista paluuta. Clapp on Colpittsin muunnelma, jossa lisätään kolmas, usein pieni sarjakapasitanssi, joka parantaa taajuuden stabiliteettia ja vähentää epäkykyä kapasitanssin toleransseille. Armstrong-tyyppinen oskillaattori käyttää autotransformatorin magneettista palautetta. Osa oskillaattorista voidaan pitää tunnettuna VCO:na (voltage-controlled oscillator), jossa taajuutta voidaan muuttaa varactor‑zodilla tai muualla palautetrasilla.

Ominaisuudet ja soveltuvuus riippuvat pääasiassa laadusta (Q) ja ympäristötekijöistä. LC-tankin laadun parantaa korkealaatuiset komponentit, mutta taajuus on herkkä komponenttien toleransseille ja lämpötilalle. Taitoisen suunnittelun etuja ovat korkea siniaalto ja hyvä tehokkuus, mutta suuri etäisyys välillä taajuusalueilla sekä fyysinen koko voivat rajoittaa käytettävyyttä.

Sovelluksia ovat pääasiassa radiotekniikka sekä signaaligeneraattorit ja paikallisoskillaattorit RF-alueella. Taajuutta voidaan myös tarkasti säätää varactorilla tai muilla tunnettavuudella.