Lähilajien

Lähilajit ovat alueen biotassa esiintyviä lajeja, joiden luonnollinen levinneisyys kattaa määritellyn maantieteellisen alueen. Termiä käytetään erityisesti eläin- ja kasvilajiston kartoituksissa sekä biodiversiteetin huomioimisessa maankäyttöä suunniteltaessa. Lähilajeihin kuuluvat sekä alkuperäiset lajit että lajit, jotka ovat vakiintuneet alueelle pitkään. Vieraslajit voivat kuulua lähilajien piiriin siinä määrin kuin ne ovat vakiintuneet ja muodostavat osan paikallisesta ekosysteemistä; kuitenkin niiden vaikutukset huomioidaan erikseen.

Lähilajien tarkastelu on keskeistä biodiversiteetin seurannassa, ekosysteemipalvelujen arvottamisessa ja suojelutoimien prioritisoinnissa. Paikallisen lajiston ylläpidon kannalta on tärkeää ymmärtää lajien vuorovaikutukset, elinympäristön vaatimukset sekä alueen ilmasto- ja maankäyttömuutosten vaikutukset.

Tutkimuksessa ja käytännön suunnittelussa lähilajeja kartoitetaan monin tavoin: kenttäkierrokset ja havaintojen kirjaaminen, herbaario- ja museo- sekä digitaaliset tietokannat, havaintojen suhdeluvut ja aikajaksot sekä kansalaistutkimus.

Datan laatu ja ajantasaisuus riippuvat verifioinnista, verifiointiprosessien läpinäkyvyydestä sekä lajiston päivityksestä taxonomisten muutosten myötä.

Lähilajien käsite korostaa paikallisen monimuotoisuuden hallintaa ja ymmärrystä siitä, miten elinympäristöt tukevat ekosysteemien toimintaa. Lisätietoja löytyy ekologian ja luonnonsuojelun lähteistä sekä alueellisista laji-, kasvisto- ja eläinluetteloista.