Käyttökelpoisuustoiminnallisuuskäsitteisiin

Käyttökelpoisuustoiminnallisuuskäsitteisiin on suomalainen termi, jota käytetään kuvaamaan käyttökelpoisuuden ja toiminnallisuuden välisiä käsitteellisiä yhteyksiä sekä näiden kahden osa-alueen yhteistä tarkastelua suunnittelussa ja arvioinnissa. Termiä käytetään erityisesti silloin, kun halutaan korostaa, että käyttökelpoisuus toteutuu parhaiten, kun järjestelmän toiminnallisuus tukee käyttäjän tavoitteita. Se kattaa sekä itse toiminnallisuuksien (mitä järjestelmä voi tehdä) että käyttökelpoisuuden (kuinka käyttäjä saa sen tehtyä) aspektit sekä näiden vuorovaikutuksen.

Keskeisiä teemoja ovat vaikuttavuus ja tehokkuus sekä tyytyväisyys ja oppimiskyky, joita tarkastellaan kontekstissa. Lisäksi huomioidaan saavutettavuus, virheiden sieto, luotettavuus sekä käytettävyyden kontekstin kattavuus. Käyttökelpoisuustoiminnallisuuskäsitteisiin painottaa, miten käytettävyyden tavoitteet ja järjestelmän tarjoamat toiminnot tukevat todellisia käyttäjätehtäviä ja työnkulkuja. Tämän käsitteellistämisen avulla voidaan analysoida, missä määrin ominaisuudet ovat sekä hyödyllisiä että helppokäyttöisiä.

Soveltaminen käytännössä kattaa vaatimusten määrittelyn, käyttäjätehtävien kartoituksen, prototyyppien suunnittelun ja käytettävyystestausten integroinnin osaksi kehitysprosessia. Mitattavia ulottuvuuksia voivat olla tehtävän suorittamisen onnistumisprosentti, tehtävän aikavaatimus, virheiden määrä sekä käyttäjätyytyväisyys, oppimiskäyrä ja kognitiivinen kuormitus. Termi toimii usein sillanrakentajana, joka yhdistää käyttöliittymän suunnittelun ja toiminnallisen arvon arvioinnin.

Huomioitavaa on, että käsite ei ole virallinen standardin nimitys, vaan se esiintyy pääasiassa suomalaisessa tutkimus- ja ammatillisessa kirjallisuudessa. Sen tarkka merkitys voi vaihdella kontekstin mukaan, mutta sen tarkoitus on tarjota keino jäsentää, miten käytettävyys ja toiminnallisuus tukevat toisiaan.