Käyttäytymismallit

Käyttäytymismallit ovat teoreettisia ja/tai matemaattisia malleja, jotka kuvaavat, miten ihmiset tai ryhmät toimivat, reagoivat ja tekevät päätöksiä tietyissä tilanteissa. Ne tähtäävät ymmärtämään käyttäytymisen säännönmukaisuuksia, ennustamaan tulevaa toimintaa ja vertailemaan erilaisia toimintatapoja. Mallit voivat perustua havaintoihin (deskriptivisiä) tai teoreettisiin oletuksiin (normatiivisia ja eksplikatiivisia).

Yleisiä lähestymistapoja ovat tilamuuttujiin ja reaktioihin perustuvat mallit, tiloihin perustuvat koneet (finite-state machines), Markovin ketjut ja Markov-päätöksentekomallit (MDP), bayesilaiset verkot sekä agenttipohjaiset mallit. Kognitiiviset arkkitehtuurit, kuten ACT-R, sekä monet nykyajan sovellukset hyödyntävät koneoppimista ja syväoppimista päätöksenteon ja käyttäytymisen simuloinnissa.

Sovelluksia ovat muun muassa käyttäjä- ja asiakaskäyttäytymisen analysointi sekä personointi, käyttöliittymien optimointi, markkinointi sekä ergonomia ja turvallisuus. Tekoälyssä mallit ilmenevät vahvistusoppimisen, imitaatio-oppimisen ja käänteisen vahvistusoppimisen muodossa, ja ne voivat tukea päätöksentekoa sekä vuorovaikutusta ihmisten ja järjestelmien välillä.

Rajoitteet: mallit ovat yksinkertaistuksia todellisuudesta ja niitä rajoittavat datan laatu, vinoumat sekä kulttuuriset ja yksilölliset vaihtelut. Validointi ja tulkittavuus ovat tärkeitä, samoin tietosuoja ja eettiset näkökulmat. Usein suositellaan useiden mallien käyttöä ja kontekstin huomioimista, jotta johtopäätökset ovat luotettavia.