Käsinpiirtäminen

Käsinpiirtäminen on piirtämisen muoto, jossa kuvat ja hahmot syntyvät käsin hallittavilla välineillä ja paperilla. Siihen kuuluvat muun muassa lyijykynä-, hiili-, muste- ja tussipiirrokset sekä muut perinteiset piirustusvälineet. Käsinpiirtäminen painottaa muodon, mittasuhteiden sekä valon ja varjon ilmaisemista ilman digitaalista apuvälinettä.

Tekniikat ja tyylit vaihtelevat luonnoksista yksityiskohtaisiin kuviin. Yleisiä lähestymistapoja ovat kontuuripiirtäminen, aluevarjostus sekä viivoituksen ja kerrostuneiden tekstuurien hyödyntäminen. Pitkien ja lyhyiden viivojen yhdistelmät sekä ristiviivoitus voivat luoda syvyysvaikutelmaa. Käsinpiirustuksessa korostuvat havainto- ja havainnointitaidot sekä ilmeen ja tunnelman välittäminen.

Materiaalit ja tuki riippuvat tavoitteesta. Sileä paperi soveltuu musteille, karkea paperi taas hiilelle ja lyijykynille. Yleisimmät välineet ovat erilaiset kynät (esim. HB, 2B, 4B), hiili sekä muste- ja tussityypit. Paperin valinta sekä sävy ja tekstuuri vaikuttavat varjojen luonteeseen ja liikkeen tuntumaan.

Käsinpiirtäminen on ollut keskeinen menetelmä visuaalisessa viestinnässä ja taiteessa ennen laajamittaista digitaalista tuotantoa sekä valokuvauksen yleistymistä. Se on edelleen tärkeä osa taidekasvatusta ja konseptitaidetta, arkkitehtuuria sekä suunnittelua.

Nykyään käsinpiirtäminen nähdään usein havainnointi- ja ilmaisumuotona, jonka etuja ovat välitön kontrolli ja tunnearvon ilmaiseminen. Harjoittelu, life drawing sekä nopeiden luonnosten tekeminen voivat kehittää havainto- ja motorisia taitoja.