Kylmäainepäästöt

Kylmäainepäästöt viittaavat kylmäaineiden, eli aineiden joita käytetään jäähdytys- ja ilmastointilaitteissa, hallitsemattomaan vapautumiseen ilmakehään. Kylmäaineet ovat usein voimakkaita kasvihuonekaasuja, ja niiden vapautuminen lisää merkittävästi ilmaston lämpenemistä. Vaikka niiden potentiaali kasvihuonekaasuina on korkea, niitä käytetään pieniä määriä, joten niiden kokonaisvaikutus ilmastonmuutokseen on merkittävä.

Yleisimpiä kylmäaineita ovat olleet kloorifluorihiilivedyt (CFC-yhdisteet) ja fluorihiilivedyt (HFC-yhdisteet). CFC-yhdisteiden käyttöä on rajoitettu voimakkaasti Montrealin pöytäkirjalla niiden tuhoavan vaikutuksen vuoksi otsonikerrokseen. HFC-yhdisteet eivät tuhoa otsonikerrosta, mutta niillä on korkea ilmaston lämpenemispotentiaali. Siksi myös niiden käyttöä on alettu rajoittaa Kioton pöytäkirjan ja sitä seuraavien sopimusten, kuten Kigalin lisäpöytäkirjan, kautta.

Kylmäainepäästöjä voi syntyä monista syistä. Laitteiden asennus-, huolto- ja korjaustoimenpiteiden aikana voi tapahtua vuotoja, jos niitä ei tehdä asianmukaisesti. Myös laitteiden elinkaaren päätyttyä, eli niiden hävittämisen yhteydessä, kylmäaineet voivat päästä ilmakehään, jos niitä ei kerätä talteen ja käsitellä asianmukaisesti. Vuotoja voi esiintyä myös laitteiden normaalin käytön aikana, erityisesti vanhemmissa tai huonokuntoisissa järjestelmissä.

Päästöjen vähentämiseksi on kehitetty erilaisia toimenpiteitä. Näihin kuuluvat esimerkiksi tiukemmat säädökset kylmäaineiden käytölle ja käsittelylle, teknologian kehittäminen vuotojen minimoimiseksi ja tehokkaampien kylmäaineiden (esim. luonnonkylmäaineiden) käytön edistäminen. Myös koulutus ja tietoisuuden lisääminen kylmäaineiden ympäristövaikutuksista ovat tärkeitä tekijöitä päästöjen vähentämisessä.