Kyllästysprosessin

Kyllästysprosessin käsite viittaa prosessiin, jossa aineen määrä systeemissä kasvaa siihen rajaan asti, jolloin se on tasapainossa kyseisissä olosuhteissa. Tila voi koskea liuoksia, kaasujen liukenemista nesteeseen tai kiinteän materiaalin pintaan tai rakenteeseen sitoutunutta ainetta. Kyllästymisen saavuttaminen merkitsee tasapainon muodostumista eri faasien tai kemiallisen yhteyden välillä, joka rajoittaa lisäyksen.

Käytännössä kyllästyminen voidaan jakaa fyysiseen ja kemiallisen kyllästymiseen. Fyysinen kyllästys tarkoittaa tilaa, jossa lisätty aine ei enää liukene tai reagoi siten, että sen pitoisuus ei nouse. Kemiallinen kyllästys puolestaan perustuu kemialliseen reaktioon, jossa syntyy pysyvämpi yhteys eikä lisäystä voi helposti lisätä. Kyllästymispiste ja tiukempi rajaoletus riippuvat olosuhteista kuten lämpötilasta, paineesta sekä liuottimen ja aineen ominaisuuksista. Esimerkiksi kaasujen liukeneminen on usein paineen riippuvainen, kun taas monien kiinteiden aineiden liukeneminen paranee lämpötilan noustessa.

Käytännön sovelluksissa kyllästysprosessia Hyödynnetään muun muassa tekstiilien värjäyksessä, jossa väriainetta kyllästetään kankaaseen jolloin väri tarttuu kunnolla. Muita alueita ovat elintarvike- ja kemianteollisuus sekä ympäristö- ja materiaalitutkimus, joissa tärkeintä on määrittää kyllästymisaste sekä aikainen ja määrällinen kyllästyminen. Kyllästyssuhteiden ymmärtäminen auttaa suunnittelemaan prosesseja tehokkaasti ja hallitusti.