Kuumailmapallot

Kuumailmapallot ovat ilmanalaisia ilma-aluksia, joiden noste syntyy kuuman ilman kevyemmästä tiheydestä kuin ympäröivän ilman. Pallo koostuu tiiviistä, kuumuutta kestävästä kankaasta valmistetusta kupolista (enkapselointi), polttimesta ja korista, jossa matkustajat ja ohjaaja istuvat. Poltin lämmittää kulkijan sisällä olevaa ilmaa, jonka lämpötila nousee ja saa katon nousemaan.

Kuumailmapallojen kehitys alkoi 1700-luvun lopulla Ranskassa Montgolfierin veljesten kokeiden myötä. Ensimmäinen miehitetty lento tapahtui vuonna 1783, ja pian palloja kehitettiin sekä tutkimus- että ilmailukäyttöön. Tekniikka on sittemmin kehittynyt, mutta perusperiaate on säilynyt: epätasainen ilman lämpötila saa pallon nousemaan, ja vintti- tai venttiilipinodeilla voidaan antaa lasku.

Tavanomaisissa operaatioissa kuumailmapallo nousee, kun poltin kiihdyttää sisäilmaa, ja pysähdystä tai laskeutumista säädellään poistamalla tai vähentämällä lämpöä. Lentosuunnitelmat ja käytettävät tieteelliset sekä kaupalliset kurssit voivat vaihdella; yleisesti lennetään hiljaisemmissa sääolosuhteissa ja pitemmällä näkyvyydellä. Suositut käyttötarkoitukset ovat matkustelu- ja maisemalennoilla sekä mainos- ja tutkimuslennot.

Turvallisuuteen kiinnitetään suurta huomiota: lentäjillä on sään salliessa vaaditut lisenssit ja koulutus, lentoalustat sekä varusteet täyttävät määräyksiä, ja lennot suunnitellaan sääolosuhteiden mukaan. Kuumailmapallot ovat suosittu, herkkä ja visuaalisesti tunnistettava ilmaliikenteen muoto.