Kuulonalenemista

Kuulonalenemista on yleistermi, jolla tarkoitetaan kuulemisen heikkenemistä suhteessa yksilön kuulokykyyn. Se voi ilmetä eri tavoin ja vaikuttaa sekä yksilön jokapäiväiseen viestintään että hyvinvointiin. Tyypillisesti jaottelu tehdään konduktiiviseen, sensorineuraaliseen ja näiden yhdistelmiin.

Syyt ja riskitekijät vaihtelevat iän, terveydentilan ja ympäristötekijöiden mukaan. Ikääntyminen on yleinen syy, mutta kuulonalenemista voivat aiheuttaa pitkäaikainen melualtistus, tulehdukset tai toimenpiteet korvan alueella, infektiot, Meniere’s-tauti sekä jotkut sairaudet ja lääkkeet. Perinnölliset tekijät voivat altistaa kuulon menetykselle jo varhaisessa vaiheessa. Myös loukkaantumiset, korvasairaudet sekä pitkäaikainen altistuminen tietyille kemiallisille yhdisteille voivat vaikuttaa kuuloaistiin.

Oireet vaihtelevat, mutta yleisiä merkkejä ovat vaikeus kuulla puhetta erityisesti meluisassa ympäristössä, tarve korottaa ääntä tai epäselvyydet ja väärin ymmärretyt sanat. Joillakin ihmisillä kuulo heikkenee ajoittain tai asteittain.

Diagnoosi perustuu kuulontutkimuksiin, kuten audiometriaan, sekä puhekyvyn ja kuulon tasojen arviointiin. Diagnoosin tarkka selvittäminen auttaa erottamaan konduktiivisen ja sensorineuraalisen kuulonalenemisen sekä kartoittamaan hoitomahdollisuudet.

Hoito ja kuntoutus tähtää kuulemisen paranemiseen tai sen tukemiseen. Saatavilla ovat kuulokojeet, johtavat implantit (esim. cochlear implantit joissakin tapauksissa), sekä erilaiset viestintätavat ja tukitoimet, kuten viittomakieli ja puhuttelu- sekä ympäristönopeudet. Varhainen diagnosointi ja sopeutuminen voivat merkittävästi parantaa arkea ja osallistumista sosiaalisiin tilanteisiin.