Kustannusinflaatio

Kustannusinflaatio on inflaation muoto, jossa yleisen hintatason nousu johtuu tuotantokustannusten kohoamisesta. Toisin kuin kysyntäinflaatio, jossa hinnat nousevat kokonaiskysynnän ylittäessä tarjonnan, kustannusinflaatio syntyy, kun raaka-aineiden, energian, työvoiman tai muiden tuotantopanosten hinnat nousevat ja yritykset siirtävät nämä kustannukset kuluttajahintoihin.

Tärkeimmät ajurit ovat energia- ja raaka-aineiden hinnat sekä niiden volatiliteetti, palkkavaatimukset ja työvoiman hinnan nousut, toimitusketjujen häiriöt sekä verotus- ja sääntelymuutokset. Myös valuutan heikentyminen ja tarjonnan rajoitteet voivat ruokkia kustannusinflaatiota, erityisesti avainpanosten kuten energiantuotannon ja kestävien aineiden markkinoilla.

Mekanismi läpileikkaa kahdella tasolla: suora kustannusrasitus, jossa tuotantokustannukset nousevat ja yritykset nostavat hintoja säilyttääkseen voitot, sekä epäsuora vaikutus, jossa korkeammat hinnat vaikuttavat palkkainflaatioon ja hintatietoihin. Tämä voi johtaa palkkojen ja hintojen kiertokierteeseen eli palkka-hinta-spiraaliin.

Vaikutukset: ostovoima heikkenee, erityisesti matalituloisimpien osalta, ja epävarmuus taloudessa kasvaa. Yleisesti kustannusinflaatio voi hidastaa investointeja ja tuotantopotentiaalin kasvua, jos kustannukset pysyvästi pysyvät korkeina.

Kustannusinflaatio voidaan erottaa kysyntäinflaatiosta sekä mitataama CPI- ja PPI-indeksien kautta. Rahapoliittisesti siihen vastataan yleensä tiukentamalla politiikkaa ja parantamalla tarjontakapasiteettia sekä energian ja työvoiman kustannusten hallintaa.