Kuparilevyt

Kuparilevyt ovat kuparista valmistettuja ohuita levyjä, joita käytetään laajasti teollisuudessa, rakentamisessa ja taidekohteissa. Ne voivat olla puhtaasta kuparista tai kupariseoksista, ja ne toimitetaan erilaisina paksuuksin ja leveydin. Lisääntynyt käyttökohde johtuu kuparin erinomaisesta sähkön ja lämmön johtokyvystä sekä hyvistä muovattavuus- ja korroosionkestävyyden ominaisuuksista.

Ominaisuudet ja materiaalit vaihtelevat, mutta perinteinen kuparilevy on erinomainen sähkönjohtaja ja lämmönsiirtäjä. Sähköjohtavuus on noin 5,96×10^7 S/m ja resistiviteetti noin 1,68×10^-8 Ω·m. Tiheys on noin 8,96 g/cm³ ja sulamispiste noin 1084 °C. Levyjä voidaan valmistaa sekä kovina että pehmeinä (muokattavina) käyttötarkoituksen mukaan. Kuparilevyt voivat patinoitua ulkona, jolloin syntyy vihertävän sävyn muodostuvaa suojaavaa oksidikerrosta; yksittäiset levyt voivat vaatia suojapinnoituksia tai pintakäsittelyjä.

Tuotanto ja muodot: kuparilevyt valmistetaan pääasiassa kuparin rolling- ja annealointiprosesseilla. Prosessit voivat sisältää kuparin kuivaus-, lämmitys- ja kylmä- tai lämpömuokkauksia, jotta saavutetaan halutut paksuudet, levykoko ja mekaaniset ominaisuudet. Levyjä tarjotaan yleisesti standardikokoina sekä erikoismittoina tilaustyönä.

Käyttökohteet: sähkö- ja elektroniikkateollisuus, rakennusteollisuus kuten katto- ja julkisivupinnat, arkkitehtoniset ja koristeelliset levyakset sekä taide- ja konsernituotteet. Turvallisuus huomioidaan erityisesti pölyn ja höyryjen muodostuessa työstön aikana sekä mahdollisen hajoamisen aikana.

Historia ja tyyppiset variantit: kuparilevyt ovat olleet käytössä jo antiikin ajoista lähtien ja ovat edelleen keskeisiä sekä perinteisissä että moderneissa sovelluksissa.