Kuormitusnopeudesta

Kuormitusnopeudesta tarkoitetaan yleensä järjestelmän kykyä käsitellä saapuvaa kuormitusta tietyllä aikavälillä. Se ilmentää suorituskyvyn ominaisuutta siten, että mitataan sekä tehtävien tai pyyntöjen määrää aikayksikköä kohti että vasteaikoja. Kuormitusnopeus voi muuttua kuorman rakenteen ja laadun mukaan, ja sitä tarkastellaan usein yhdessä muiden mittareiden kanssa, kuten viiveen kanssa.

Mittaaminen perustuu usein läpäisyyn (throughput) ja viiveeseen. Käytännössä kuormitusnopeus ilmenee esimerkiksi pyyntöjen määränä sekunnissa (requests per second, RPS) tai tapahtumien määränä aikayksikössä, sekä järjestelmän vasteaikana. Tällöin voidaan arvioida, kuinka suurta kuormaa järjestelmä kestää ennen suorituskyvyn heikkenemistä, ja milloin resurssit ovat saavuttaneet kapasiteettinsa.

Kuormitusnopeutta käytetään kapasiteetin suunnittelussa, suorituskykytesteissä ja palvelutasosopimuksissa. Se auttaa ymmärtämään, miten järjestelmä reagoi kasvavaan kuormitukseen ja milloin tasonnousu voi johtaa ylikuormitukseen tai kestämättömiin vasteaikoihin. Yleisesti tarkastellaan kuormitusnopeuden ja järjestelmän skaalautuvuuden välistä suhdetta sekä siihen, miten tuki toimii eri ohjelmisto- ja laiteympäristöissä.

Taustatekijöihin vaikuttavat sekä infrastruktuuri että ohjelmistoarkkitehtuuri. Prosessi- ja rinnakkaisuusmalli, tietokannan suorituskyky, välimuistit, I/O, verkon kaistanleveys sekä ressursien hallinta vaikuttavat kuormitusnopeuteen. Parantaminen voi sisältää skaalautuvuuden lisäämistä (vaaka- tai pystysuoraa), kuormituksen jakamista useampaan solmuun, tehokkaamman välimuistin käytön sekä asynkronisen käsittelyn ja jonotusratkaisujen hyödyntämisen.