Kuolleisuustutkimus

Kuolleisuustutkimus on epidemiologian ja demografian ala, joka tutkii kuolleisuuden määrää, taustatekijöitä ja kehitystä väestössä sekä elinajanodotteen muutoksia. Sen tavoitteena on ymmärtää, miten kuolevuuteen vaikuttavat muun muassa ikä, sukupuoli, sairaudet, elämäntavat ja ympäristötekijät, sekä miten kuolleisuus muuttuu ajan kuluessa.

Keskeisiä mittareita ovat kuolleisuus (kuolleiden määrä suhteessa väestöön), elinajanodote sekä aiheittainen kuolleisuus. Standardisoitu kuolleisuusaste (SMR) ja väestön ikä- ja sukupuolijakauman huomioon ottaminen ovat tärkeitä vertailussa eri populaatioiden välillä. Aineistot muodostuvat kansallisista kuolleisuus- ja väestörekistereistä, terveysrekistereistä sekä ICD-luokituksesta. Hyödyllisiä ovat sekä rekisteri- että tutkimusdata, joita voidaan yhdistellä pitkäaikaishavainnoinnin ja poikkileikkaustutkimusten toteuttamiseksi.

Tutkimusmenetelmät kattavat poikkileikkaus-, kohortti- ja rekisteripohjaiset analyysit. Standardointi, riskianalyysit, regressioanalyysit ja kuolleisuutta selittävien tekijöiden mallintaminen ovat yleisiä lähestymistapoja. Tiedon luotettavuutta arvioidaan sekä datan laadun että luokitusten muutosten huomioon ottamisen kautta.

Sovelluksina kuolleisuustutkimus tukee terveyspolitiikkaa, ennaltaehkäisevää toimintaa ja väestön terveydentilan seurannan arvoja. Se auttaa erojen tutkimisessa ryhmien välillä ja vaikuttaa pitkäaikaisiin toimenpiteisiin sekä resurssien kohdentamiseen. Haasteita ovat syy-seuraussuhteiden todistaminen, tilastolliset rajoitteet ja datan laadun sekä luokitusten muutosten vaikutukset. Kansainvälisessä kontekstissa tietoja koordinoivat WHO, Eurostat ja Tilastokeskus, ja Suomessakin kuolleisuuslukuja tuottaa Tilastokeskus.