Kunnossaolo

Kunnossaolo on suomenkielinen käsite, joka tarkoittaa henkilön tilaa olla hyväkuntoinen sekä fyysisesti että psyykkisesti ja sosiaalisesti. Siitä käytetään usein puheessa tarkoittamaan kykyä selviytyä arjen tehtävistä, suorittaa työtehtäviä ja osallistua yhteisöllisiin toimintoihin. Kunnossa oleminen liittyy sekä yksilön omaan kokemukseen että yleiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä.

Kunnossaoloon liittyy useita ulottuvuuksia: fyysinen kunto, kuten sydän- ja verenkiertoärsykkeitä sekä lihasvoima ja notkeus; yleinen terveys; sekä mielenterveys ja sosiaalinen toimintakyky. Myös palautumisnopeudella, stressinhallinnalla ja unenlaadulla on merkittävä rooli. Kunnossa oleminen määrittää usein, kuinka hyvin ihminen pystyy osallistumaan työelämään, harrastuksiin ja arjen toimiin.

Arviointi ja edistäminen tapahtuvat monin tavoin. Terveyden ja toimintakyvyn tutkimukset, itsearvioinnit ja kyselyt antavat viitteitä kunnosta, ja fyysiset sekä psyykkiset tekijät voivat muuttua elintapojen, liikunnan, ravinnon ja uniden kautta. Kunnossaolon ylläpitäminen ja kehittäminen on keskeistä ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa sekä työterveyshuollossa, jotta ihmiset voivat paremmin ja turvallisemmin suoriutua päivittäisistä vaatimuksista.

Käytöltään kunossaolo ei viittaa yksittäiseen diagnoosiin vaan laajempaan hyvinvoinnin tilaan. Se heijastaa yhteiskunnallista tavoitetta parantaa elämänlaatua, toimintakykyä ja turvallista osallistumista yhteisöön.