Kuljetusurien

Kuljetusurien käsite viittaa liikenteen suunnittelussa määriteltyihin väylä- tai korridorialueisiin, joiden kautta suurin osa rahti- ja henkilöliikenteestä on tarkoitus suuntautua. Kuljetusurat muodostavat usein monimutkaisen, usean modaliteetin kokonaisuuden, joka yhdistää tie-, rautatie-, vesistö- ja mahdollisesti lentoliikenteen reittejä sekä kytkee toisiinsa logistiikkakeskukset, satamat, terminaalit ja rajanylitysasemien yhteydet.

Käytännössä kuljetusurien suunnittelussa painotetaan sekä liikenteen kapasiteettia että luotettavuutta ja turvallisuutta. Tavoitteena on sujuva ja kilpailukykyinen liikennejärjestelmä sekä paremmat mahdollisuudet kestävään kehitykseen, ympäristövaikutusten minimointi ja sopeuttaminen ilmastonmuutokseen. Kuljetusurien määrittely ja priorisointi tapahtuvat tyypillisesti kansallisissa ja alueellisissa strategioissa, ja ne nivoutuvat myös EU:n TEN-T-verkkojen tavoitteisiin.

Vastuussa suunnittelusta ovat viranomaiset, kuten väylävirastot ja liikenne- sekä ympäristöministeriöt, sekä alueelliset toimijat ja elinkeinoelämä. Investoinnit ja rahoitus voivat koostua sekä julkisista että yksityisistä lähteistä, ja niihin liittyy maankäytön suunnittelua sekä ympäristöarviointeja. Kuljetusurien kehittäminen muodostaa usein pitkäjänteisen kokonaisuuden, johon sisältyy sekä maanlaajuisia että rajatylittäviä liikenneparannuksia.

EU-kontekstissa kuljetusurien kehittäminen voi liittyä TEN-T-verkkoihin, mutta termi ei ole yhdenmukainen laki- tai hallinnollinen käsite. Määritelmä vaihtelee kontekstin mukaan ja maakohtaisesti.