Kromatograafit

Kromatograafit, suomeksi kromatografit, ovat instrumentteja ja järjestelmiä, joita käytetään sekoitteiden erottamiseen ja analysointiin. Periaate perustuu komponenttien jakautumiseen kiinteän faasin ja liikkuvan faasin välillä: eri yhdisteet kulkeutuvat kolonnin läpi eri nopeuksilla, mikä johtaa erotteluihin ja pitoisuuksien määrittämiseen. Kromatografiaa käytetään laajalti kemianteollisuudessa, biotieteissä ja ympäristöanalyyseissä.

Päätyyppejä ovat kaasukromatografia (GC) ja neste-kromatografia (LC). GC käyttää kaasumaista liikkuvaa faasia ja soveltuu haihtuvien yhdisteiden erotteluun. LC käyttää nestettä liikkuvana faasina ja kattaa laajan kirjon sovelluksia: normaalifaasikromatografia ja käänteinen faasi sekä erilaiset kolonnityypit. Lisäksi käytetään ioninvaihtokromatografiaa (IEC) sekä koon mukaan erottavia tekniikoita, kuten kokoerottelua hyödyntävää kromatografiaa.

Kromatografinen järjestelmä koostuu injektiopisteestä tai näyteportista, liikkuvan faasin pumppuja, kolonnista, detektorista sekä data-analyysijärjestelmästä. Detektorit voivat olla UV-Vis- tai fluoresenssi-detektorit sekä lämpöjohtavuus- ja massaspektrometridetektorit, jotka mahdollistavat sekä erottelun että yhdisteen identifioinnin.

Käyttöalueet vaihtelevat laadunvalvonnasta ja pitoisuuksien mittaamisesta biologisiin tutkimuksiin sekä ympäristöanalyysiin. Modernit järjestelmät voivat toimia automaattisesti ja käsitellä monenlaisia näytteitä nopeasti ja toistettavasti.

Kromatografian juuret ulottuvat 1900-luvun alkuun, kun Mikhail Tsvet kehitti varhaiset erotusmenetelmät. Nykyään kromatografia on kehittynyt monipuoliseksi analyysimenetelmäksi, joka tarjoaa korkean erotuskyvyn sekä molekyylien tunnistamisen ja määrän määrittämisen useissa sovelluksissa.