Kriisinhallintaprosesseissa

Kriisinhallintaprosesseilla tarkoitetaan järjestelmiä ja toimintamalleja, joilla organisaatiot, viranomaiset ja yhteisöt valmistautuvat, reagoivat ja palautuvat kriiseistä. Ne kattavat ennaltaehkäisyn, varhaisen havaitsemisen, päätöksenteon, koordinaation, tiedonhallinnan sekä palautumisen ja oppimisen.

Tyypillisesti kriisinhallintaprosessi koostuu vaiheista, jotka etenevät nopeasti: ennaltaehkäisystä ja valmistelusta, hälytyksestä ja reagoinnista sekä toipumisesta ja oppimisesta. Ennen kriisiä toteutetaan riskinarviointi, vaikutusten kartoitus sekä resurssien allokointi ja viestintävalmiuksien rakentaminen, mukaan lukien harjoitukset ja simuloinnit.

Reagointivaiheessa otetaan käyttöön ennalta määritellyt johtamis- ja koordinaatiorakenteet, kuten tilannekeskukset ja selkeät roolit. Päätöksenteko epävarmuuden ja aikahaasteiden vallitessa perustuu nopeasti saatavilla olevaan tietoon, riskipriorisointiin ja resurssien hallintaan. Tiedonhallinta sekä sisäinen että ulkoinen viestintä ovat keskeisessä asemassa.

Keskeistä on moniportainen yhteistyö eri toimijoiden kanssa: organisaatiot, paikallishallinto, pelastuslaitokset, terveydenhuollon ja kriittinen infrastruktuuri sekä kansalaiset. Viestintä on oikea-aikaista, ymmärrettävää ja läpinäkyvää, sidosryhmien tarpeet huomioivaa.

Toipumisvaiheessa keskitytään haittojen lieventämiseen, kriittisen infrastruktuurin palauttamiseen ja normaaliin toimintaan palaamiseen. Opit kerätään jälkianalyysissä (after-action review) tai oppimiskertomuksissa, ja tulokset ohjaavat päivitettyjä suunnitelmia, harjoituksia ja varautumista.

Kriisinhallintaprosesseja ohjaavat kansainväliset ja kansalliset standardit sekä ohjeistukset, kuten ISO 22320 – Crisis management. Organisaatioiden tulee jatkuvasti kehittää prosessejaan koulutuksen, harjoitusten, riskiarviointien ja auditointien kautta sekä huomioida eettiset ja oikeudelliset näkökulmat sekä tietosuoja.