Kovakoodaus

Kovakoodaus tarkoittaa ohjelmistokehityksessä tilannetta, jossa arvoja tai konfiguraatioita upotetaan suoraan lähdekoodiin kiinteinä lukuina, merkkijonoina tai olioiden ominaisuuksina sen sijaan, että ne haettaisiin ulkoisista lähteistä kuten konfiguraatiotiedostoista, ympäristömuuttujista tai palveluista.

Yleisiä kohdealueita ovat esimerkiksi API-avaimet, käyttöoikeustiedot, palvelin-osoitteet, tietokantayhteys-merkkijonot sekä muut ennalta määritetyt parametrit tai ominaisuudet. Esimerkkinä voi olla ohjelma, jossa tietokantayhteys muodostetaan käyttämällä kiinteää URL-osoitetta ja tunnuksia suoraan koodissa. Kovakoodaus voi tarjota nopean ja yksinkertaisen ratkaisun pienissä skripteissä tai prototyyppiaskeleissa, jolloin kehitystyö sujuu ilman monimutkaisia konfigurointeja.

Kovakoodauksen haittoja ovat erityisesti ylläpidon vaikeutuminen ja virheherkkyys. Kun arvoja on jatkuvasti muutettava tai eri ympäristöissä on käytettävä erilaisia asetuksia, kiinteät arvot vaativat koodin uudelleenkirjoittamisen ja ohjelmiston uudelleenasentamisen riskin. Lisäksi turvallisuusriski kasvaa, jos salassa pidettävät tiedot ovat suoraan lähdekoodissa ja saatavilla versionhallinnassa tai jakelussa.

Usein suositellaan välttämään kovakoodusta tuotantoympäristöissä ja suurissa projekteissa. Vaihtoehtoja ovat konfiguraatiotiedostot, ympäristömuuttujat, secret management -palvelut sekä feature flag -järjestelmät. Hyviä käytäntöjä ovat myös keskitetyt konfiguraatiokerrokset ja vastuullinen versionhallinta sekä koulutus konfiguraation erottamisesta koodista.