Kotiutumisviiveiden

Kotiutumisviiveet ovat tilanne, jossa potilas on kliinisesti valmis kotiutumaan tai siirrettävä hoitoon, mutta kotiutus viivästyy ei-kliinisten tekijöiden vuoksi. Viiveet voivat koskea sekä potilaan kotiin pääsyn aikataulua että hänen tarvitsemiensa kotipalveluiden tai jälkihoidon järjestämistä. Kotiutumisviiveet ovat erityisen merkittäviä hoitoketjuissa, joissa muutos sairaalasta kotiin tai muuhun hoitopaikkaan on suunniteltu sujuvasti.

Suurimmat syyt kotiutumisviiveisiin liittyvät sosiaalisiin ja järjestelmäperäisiin tekijöihin. Näitä ovat esimerkiksi puutteelliset kotihoito- tai kotiin saatavien palveluiden mahdollisuudet, rehabilitaation tai pitkäaikaishoivan paikkojen riittävyys, sekä potilaan tai hänen omaistensa tarvitsemien järjestelyiden ja tukien saatavuus. Muita vaikuttavia tekijöitä voivat olla tiedonkulun avustuksista, hoitopaikan ja kotisairaanhoidon välille yhteisten suunnitelmien puute, sekä rahoitus- ja lainsäädäntötekijät, jotka hidastavat siirtymää.

Kotiutumisviiveiden seuraukset ovat laajat. Ne voivat lisätä sairaalassa oleskeluaikaa, kasvattaa kustannuksia ja sitoa resursseja, joiden tarve voisi suuntautua muille potilaille. Viiveet voivat lisätä potilaiden kokemaa deconditioningia, tartuntariskejä ja levottomuutta sekä kuormittaa sekä potilaiden että omaisten arkea. Systeemitasolla viiveet voivat heikentää hoitoketjun sujuvuutta ja aiheuttaa epätasapainoa hoitopalveluissa.

Hallitseminen ja vähentäminen perustuu parantuneeseen kotiuttamissuunnitteluun ja saattamiseen. Tämä sisältää varhaisen ja moniammatillisen suunnittelun, kotihoidon ja yhteisön palveluiden nopean saatavuuden turvaamisen, potilaan siirtymisen hallinnan tehostamisen sekä kotihoitoon liittyvän tuen ja laitteiden sujuvan järjestämisen. Kotiutumisviiveiden mittaamiseen käytetään esimerkiksi Hospital Discharge Delay -mittareita sekä potilaan lonkautuneen päivien määrän seuraamista, jotta hoitoketjua voidaan kehittää koko terveydenhuoltojärjestelmässä.