Kosteusanalyyseja

Kosteusanalyyseja ovat mittaukset, joissa määritetään aineen kosteuspitoisuus. Kosteus vaikuttaa tuotteen laatuun, säilyvyyteen sekä käsittelyominaisuuksiin ja fyysisiin ominaisuuksiin kuten lujuuteen ja kulutuskestävyyteen. Kosteusanalyyseja tehdään laajasti elintarvikkeissa, rakennusmateriaaleissa, kemikaaleissa, lääkkeissä sekä tutkimuslaboratorioissa.

Yleisimmät menetelmät ovat gravimetrinen kuivaus (loss on drying), jossa näyte kuivaistaan tietyssä lämpötilassa ja kosteuspitoisuus lasketaan massamuutoksen perusteella. Tämä perusmenetelmä on yksinkertainen ja luotettava, mutta aikaa vievä ja näytteen ominaisuudet vaikuttavat tulokseen. Karl Fischer -titraus on tarkka kemiallinen menetelmä, jolla mitataan vesipitoisuus sekä nesteissä että kiinteissä näytteissä. Near-infrared (NIR) -spektraali- ja multivariatkiset mallit mahdollistavat nopean, ei-vahingoittavan kosteuden arvioinnin suurille määrille näytteitä. Dielektrinen kosteusmittaus mittaa kosteuden vaikutusta näytteen sähköiseen vastukseen ja soveltuu usein kertaluontoisiin tai jatkuviin mittauksiin.

Sovellukset ulottuvat elintarvikkeista rakennusmateriaaleihin, paperiin, puuhun, tekstiileihin, muoveihin sekä lääkkeitäineisiin. Kosteusanalyyseja käytetään laadunvarmistuksessa, tuotteen säilyvyyden arvioinnissa ja prosessien optimoinnissa. Standardit ja ohjeet kattavat ISO-, AOAC-, ASTM- ja kaupalliset menetelmät sekä yhteistyömenetelmät. Epävarmuustekijöitä ovat näytteen homogeenisuus, valmistusmenetelmät sekä mittausolosuhteet; kalibrointi ja laitehuolto ovat oleellisia luotettavuuden kannalta.

Kosteusanalyyseilla on keskeinen rooli tuotteen laadunhallinnassa ja tutkimuksessa, ja niiden valinta riippuu näytteestä, tarvittavasta tarkkuudesta sekä aikataulusta.