Kosketusmenetelmät

Kosketusmenetelmät viittaavat tekniikoihin, joilla ihmisen ja koneen tai järjestelmän välille luodaan vuorovaikutusta kosketuksella. Nämä menetelmät ovat yleistyneet erityisesti kosketusnäyttöjen, puhelinten ja tablettien kehityksen myötä. Kosketusmenetelmät perustuvat yleensä sähkömagneettisiin, optisiin tai kapasitiivisiin periaatteisiin.

Yksi yleisimmistä kosketusmenetelmistä on kapasitiivinen kosketus. Tässä tekniikassa kosketusnäyttö koostuu ohuista metallikerroksista, jotka muodostavat kondensaattoreita. Kun sormi koskettaa näytön pintaa, se muuttaa kondensaattorin kapasitanssia, ja järjestelmä havaitsee tämän muutoksen. Kapasitiiviset kosketusnäytöt tunnistavat kosketuksen tarkasti ja toimivat hyvin kosteissa olosuhteissa, mutta eivät reagoi esimerkiksi kumihansikkaiden tai muovipinnoitteisiin.

Toinen yleinen menetelmä on resistiivinen kosketus. Tässä tekniikassa näyttö koostuu kahdesta ohuesta, läpinäkyvästä kerroksesta, jotka eristävät toisistaan pienen aukon verran. Kun kosketus kohdistuu näytön pinnalle, kerrokset koskettavat toisiaan ja sulkevat sähkövirran tietyn pisteen kautta. Resistiiviset kosketusnäytöt ovat halvemmat ja toimivat myös kumihansikkaiden kanssa, mutta ne voivat kärsiä pintavaurioista ja niiden tarkkuus on yleensä heikompi kuin kapasitiivisten näytöiden.

Optiset kosketusmenetelmät käyttävät valoa ja valon havaitsemista kosketuksen tunnistamiseen. Näytön reunassa sijaitsevat valonlähteet ja valon havaitsemiset antavat tietoa kosketuksen sijainnista. Optiset kosketusnäytöt ovat herkkiä ja toimivat hyvin suurten kosketusten kanssa, mutta ne voivat olla herkkiä valon häiriöille ja niiden valmistus on yleensä kalliimpaa.

Lisäksi on olemassa infrapuna- ja älykkäät kosketusmenetelmät, jotka soveltuvat erityisiin käyttötilanteisiin, kuten suurten kosketusten tai monen sormen tunnistamiseen. Valinta kosketusmenetelmästä riippuu sovelluksen vaatimuksista, kuten tarkkuudesta, kestävyydestä ja kustannuksista.