Kortisolivastetta

Kortisolivastetta kuvaillaan elimistön endokriinisena reaktiona stressiin, jota säätelee hypothalamus–aivolisäke–lisämunuaisakseli (HPA-akseli). Stressi tai fyysinen rasitus käynnistää CRH:n vapautumisen hypothalamuksesta, mikä puolestaan stimuloi aivolisäkkeen etuosaa ACTH:n tuotantoon. ACTH saa lisämunuaiset erittämään kortisolia, jonka määrä ja vaikutukset riippuvat sekä tilanteesta että pitkän aikavälin säätelystä.

Kortisolilla on moninaiset vaikutukset: se lisää veren glukoosipitoisuutta, mobilisoi energiaa kudoksille, säätelee immuunipuolustusta ja vaikuttaa verenpaineeseen sekä aineenvaihduntaan. Kortisolilta vaaditaan tarkkaa säätelyä, sillä sekä liialliset että puuttuvat tasot voivat johtaa terveysongelmiin. Pitkän aikavälin muutokset kortisolivasteessa voivat liittyä esimerkiksi krooniseen stressiin, masennukseen tai unihäiriöihin.

Diurnaalinen rytmi ja yksilölliset vaihtelut ovat tärkeä osa kortisolivastetta. Kortisoli on tyypillisesti korkeimmillaan aamulla heräämisen yhteydessä ja laskee päivän mittaan, mutta rytmi voi muuttua univajeen, stressin tai sairauksien vaikutuksesta.

Mittaaminen ja kliininen käyttö: Kortisolipitoisuuksia voidaan mitata verestä tai syljestä, mikä mittaa eri ajanhetkiä ja päivittäistä vaihtelua. 24 tunnin virtsan kortisolitaso antaa kokonaiskuvan tuotannosta. HPA-akselin toimintaa arvioidaan myös stimulaatio- ja suppressiotesteillä, kuten ACTH-stimulaatio- ja dexametasonisuppressiotestillä. Kortisolivastetta hyödynnetään sekä kliinisessä diagnostiikassa että tutkimuksessa, erityisesti stressireaktioiden ja sairausmekanismien ymmärtämisessä.