Kortisolilla

Kortisol on lisämunuaisten kuorikerroksessa tuotettu glukokortikoidihormoni, jonka eritys säätelee hypothalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin (HPA-akseli). Hypotalamus erittää kortikotropiinia vapauttavaa hormoneja (CRH), jotka aktivoivat aivolisäkkeen etulohkon ACTH:n tuotannon. ACTH puolestaan stimuloi lisämunuaisten kuorta cortisolin eritykseen. Kortisol-eritys seuraa pääosin vuorokausirytmiä: suurimmat pitoisuudet ovat aamulla heräämisen yhteydessä ja pienimmät yön aikana; stressi ja sairastuminen voivat nostaa pitoisuuksia äkillisesti.

Kortisolin vaikutukset ovat laajat. Se lisää maksan glukoosin tuotantoa (gluconeogeneesi) sekä lipolyysiä ja proteiinien katabolia, mikä muokkaa energiavaihtelua tilanteen mukaan. Se vaikuttaa immuunivälitteisiin prosesseihin anti-inflammatorisesti ja immuunivaste voidaan hidastua pitkäaikaisessa käytössä. Se parantaa verisuonten vastetta katekolamiineille, vaikuttaa mielialaan ja kognitioon sekä voi pitkällä aikavälillä vaikuttaa luuston aineenvaihduntaan. Myös elimistön vaste stressiin on osittain kortisolin säätelemää.

Kliinisessä käytössä kortisolia mitataan esimerkiksi aamupitoisuutena tai vuorokausiarvona, ja sen tutkimiseen käytetään myös aamu- ja iltastesouksia sekä siple testit, kuten dexamethason robustoitu suppressiotesti Cushingin syndrooman arvioinnissa. Addisonin taudin kuten lisämunuaiskuorisen vajaatoiminnan diagnosoinnissa kortisolitasot ovat matalia. Pitkäaikainen kortisolijohdannainen käyttö (esim. kortikosteroidilääkkeet) voi aiheuttaa useita sivuvaikutuksia, kuten painonnousua, osteoporoosia ja immuunijärjestelmän tilan muutoksia. Kortisolin tasot ovat siten keskeinen osa hormonaalista säätelyä, metabolista tasapainoa ja sairauksien diagnostista arviota.