Korkoprosentteja

Korkoprosentteja kuvaa rahankäyttöön ja -tuottoon liittyvät kustannukset tai tuotot prosentuaalisessa muodossa. Yleisesti ne ilmaisevat, kuinka paljon rahaa maksetaan tai kerätään vuodessa 100 lainatusta rahasummasta. Korkoprosentti voi olla nimelliskorko, josta ei huomioida inflaatiota, ja reaalikorko, jossa inflaatio on otettu huomioon. Eri lainoilla voi olla kiinteä korko, joka pysyy samana laina-ajan, tai muuttuva korko, joka seuraa viitekorkojen ja markkinakorkojen muutoksia.

Viitekorkojen ja marginaalien koostama kokonaiskorko määrittää yksittäisen lainan koron. Euroopan rahoitusmarkkinoilla yleisiä viitekorkoja ovat esimerkiksi Euribor, joita pankit käyttävät viittaamaan lainakorkojaan. Kansainvälisissä ja euroalueen lainoissa viitekorkojen lisäksi huomioidaan lainanantajan asettama marginaali sekä mahdolliset lisämaksut. Keskuspankkien rahapolitiikalla sekä inflaatio- ja talousnäkymillä on keskeinen vaikutus viitekorkojen kehitykseen.

Korkoprosenttien tasoon vaikuttavat muun muassa luottoriski, likviditeetti, talouskasvu sekä odotukset inflaatiosta. Korkotason kohoaminen nostaa lainojen kuukausikustannuksia ja vaikuttaa sijoitusten tuotto-odotuksiin; vastaavasti matalampi korkotaso pienentää kustannuksia ja muokkaa sijoitusstrategioita. Kuluttajat ja yritykset voivat vertailla tarjouksia sekä harkita kiinteä- tai muuttuvakorkoisen lainan soveltuvuutta omiin tarpeisiinsa.