Korkomarginaalit

Korkomarginaalit ovat pankkitoiminnan ja rahoituksen keskeinen käsite, jolla kuvataan korkojen eroa tai lisäarvoa. Yleisimmin korkomarginaali tarkoittaa sitä lisäystä, jonka pankki lisää viitekorkoon määrittäessään lainan korkotason. Käytännössä lainan korko muodostuu viite- tai referenssikorosta sekä lisättävästä marginaalista. Tämä marginaali riippuu muun muassa lainan luonteesta, luottoriskistä, laina-ajasta, vakuuksista, lainan koosta ja markkinatilanteesta.

Toinen käyttö on pankin nettokorkomarginaali eli net interest margin (NIM): se kuvaa korkotuottojen ja korkomenojen erotus suhteessa pankin tuottamaan varallisuuteen. NIM antaa kuvan pankin kannattavuudesta ja tehokkuudesta rahoituksessaan, ja sitä seurataan sekä kokonaisuutena että tuotetasolla.

Marginaaleihin vaikuttavat useat tekijät, kuten kilpailu, luottoriski, rahoituslähteiden kustannukset, vakuudet ja sääntely. Markkinatilanteen muuttuessa sekä asiakkaan luottokelpoisuus voivat vaikuttaa siihen, minkä suuruisen marginaalin pankki asiakkaalleen asettaa.

Merkitys on sekä kuluttajille että yrityksille: korkomarginaalit vaikuttavat lainojen kokonaiskustannuksiin ja säästöihin sekä pankin tuloksellisuuteen. Keskuspankkien ohjauskorot sekä markkinakorkojen kehitys heijastuvat viitekorkoihin ja marginaaleihin.

On tärkeä huomioida, että yksittäisen lainan kokonaishinta voi sisältää myös muita kuluja ja ehtoja, jotka voivat muuttaa kokonaiskustannusta riippumatta marginaalista.