Korkokuriteetti

Korkokuriteetti on suomalaisessa rikoslainsäädännössä käytetty termi, jolla viitataan lain mukaan kiellettyyn korkojen perintään liittyvään toimintaan. Tämän rikosnimikkeen alle kuuluvat sekä erittäin korkojen periminen että epäasialliset käytännöt, joissa velalliselta kerättyä korkoa voidaan pitää lain säännöksiä tai hyvää tavaa vastaan.

Tärkeimmät tekijät korkokuriteetissä ovat tarkoitus ja lainvastaisuus. Tekijä on syyllinen, kun hän on tahallisesti tai törkeän huolimattomasti toiminut siten, että korko- tai perintäehdot ovat selvästi kohtuuttomia, laissa kiellon vastaisia tai velallisen asema on muutoin hyväksikäytetty. Toissijaisesti rikos voi ilmetä esimerkiksi vakuuttavien tai piilotettujen korkoehtojen käyttämisessä, vilpillisessä lainanmyynnissä tai laittomassa tai painostavassa perinnässä.

Rangaistukset korkokuritteista vaihtelevat teon vakavuuden mukaan. Yksittäiset ja lievemmät tapaukset voivat johtaa sakkoihin, kun taas törkeät tai pitkään jatkuneet käytännöt voivat johtaa vankeusrangaistukseen. Teon taustalla voi olla myös järjestelmällinen toiminta, jolloin rangaistusten asteikko kohoaa.

Käytännössä korkokuriteetti liittyy sekä rikosoikeuteen että kuluttajansuojalainsäädäntöön. Uhrien mahdolliset oikeussuojakeinot sisältävät rikosprosessin kautta saatavien seuraamusten lisäksi korvausvaatimukset yksityisoikeudellisessa yhteydessä. Poliisi ja syyttäjä vastaavat tutkimuksista ja mahdollisista syytteistä tuomioistuimessa.