Kopulaverbejä

Kopulaverbejä on verbien ryhmä, jonka tehtävä on yhdistää lauseen subjekti predikatiivilla ilmaistuun ominaisuuteen tai identiteettiin sen käsittelemättä itse toimintaa. Suomen kielessä yleisin kopulaverbi on olla, jolla ilmaistaan tilaa,ihinä tai luonnehdintaa: Hän on opettaja, Auto on punainen.

Käytössä on myös muita verbejä, joita voidaan käyttää kopulavirtauksessa. Esimerkkejä ovat tulla, muuttua, pysyä, jäädä sekä näyttää, tuntua ja vaikuttaa. Näitä verbejä käytetään yhdistämään subjekti johonkin predikatiiviseen ilmaisuun, kuten adjektiiviin tai substantiiviin: Hän tuli opettajaksi; Hän muuttui iloiseksi; Hän pysyy rauhallisena; Se näyttää hyvältä; Tämä tuntuu oudolta; Hän vaikuttaa väsyneeltä.

Syntaktisesti kopulaverbit toimivat lauseen linkkinä: ne eivät yleensä kuvaa prosessia tai toimintaa, vaan lauseen predikaatin ja subjektin välistä yhteyttä. Predikatiivinen ilmaisu voi olla adjektiivi, substantiivi tai muu nimittävä ilmaus, joka määrittelee subjektin tilaa tai identiteettiä. Suomen kielessä kopulaverbit ilmenevät yleensä ajan ja modaliteetin kautta samaan tapaan kuin muut verbit, mutta niiden päämerkitys on kyseessä olevan olemuksen tai tilan ilmaiseminen.

Käytännössä kopulaverbejä esiintyy laajasti puhekielessä ja kirjallisessa kielessä, ja niiden valinta riippuu siitä, kuinka dynaaminen tai muuttuva tila kuvataan. Kopulaverbit eroavat toimintaverbeistä siinä, että niiden päätehtävä on linkittää, ei tehdä toiminnallista tapahtumaa.