Kopauttaa

Kopauttaa on suomen kielen verbi, jolla tarkoitetaan osumista kovalla, litteällä pinnalla – esimerkiksi kädellä, sormilla, nyrkillä tai muulla esineellä – ja tämän seurauksena syntyvää kumeaa tai naputtavaa ääntä. Verbi on transitiivinen: sitä käytetään kohteen kanssa, kuten kopauttaa pöytää, kopauttaa ovea tai kopauttaa päätä.

Käyttö ja sävy: Kopauttaa kuvaa yleensä tarkoituksellista, havaittavaa osumaa. Se viittaa vahvemman tai selkeämmän iskun luonteeseen kuin pelkkä koputtaminen. Sitä käytetään sekä puhekielessä että yleiskielessä. Kontekstista riippuen kopauttaminen voi olla leikkisä, töykeää tai käytännön, esimerkiksi naputtamista pöytään tahi kolahdusta kehoon.

Etymologia ja lähimmät termit: Kopauttaa liittyy onomatopoeettiseen ilmaisuun “kop…” ja on sukua sanalle kopautus (“kolahdus, naputus”). Samaan sanastoon kuuluu myös “koputtaa”, joka kuvaa kevyeämpää koputtamista. Kielessä on erilaisia muodollisia muotoja: kopauttaa, kopautti, kopauttanut, kopauttaminen, kopautus.