koputtaminen

Koputtaminen on toiminta, jossa kohteeseen koputetaan tai naputetaan sormilla, käsivarrella tai välineellä tarkoituksenaan herättää toisen huomio tai ilmaista läsnäolo. Sanaa käytetään sekä verbinä että substantiivina kuvaamaan itse tekoa sekä siihen liittyvää ääntä, koputusääntä.

Kielessä koputtaminen liittyy verbiin koputtaa. Koputtaminen voi tarkoittaa esimerkiksi oven, seinän, pöydän tai muun pinnan vasten tapahtuvaa koputtelua, mutta sitä voidaan käyttää myös kuvaamaan rytmistä naputtelua. Yhteydessä puhutaan usein koputuksesta, koputusäänestä tai koputtamisesta puolelta toiselle.

Käyttöyhteyksiä ovat arkipäiväiset tilanteet, joissa joku koputtaa oven tai tullakseen sisään, sekä tilanteet, joissa koputtelu toimii signaalina tai viestinä. Rytminen koputtelu voi esiintyä musiikissa, teatterissa tai terapeuttisissa harjoitteissa, joissa naputtelua käytetään rytmin luomiseen tai kehon-drivenan vastapainon tuottamiseen.

Kielessä esiintyy myös idiomaatioita ja ilmaisutapoja, kuten "koputtaa oveen" ja "koputusääni". Perinteessä on myös uskomus, jonka mukaan puuhun koputtaminen tuo onnea tai estää onnettomuuksia; suomenkielinen ilmaus on usein "koputtaa puuta".

Etymologisesti koputtaminen juontaa sanasta koputtaa, joka kuvaa sekä tekoa että siihen liittyvää ääntä. Koputtamiseen liittyvät termit kattavat koputtamisen, koputuksen ja koputusäänen sekä kontekstuaaliset ilmaukset. Katso myös: koputus, koputusääni, koputtaminen (verbi).