Kontrollimuuttujina

Kontrollimuuttujina tarkoitetaan tutkimuksessa sellaisia muuttujia, joita ei ole itse tutkinnan kohteena, mutta jotka voivat vaikuttaa riippuvaan muuttujaan. Niiden hallinta auttaa eristämään tutkittavan ilmiön todellisen vaikutuksen ja estää sekoittumista muiden tekijöiden kautta. Kontrollimuuttujat voivat olla sekä suunnittelullisia että tilastollisia.

Kontrollimuuttujat voivat esiintyä monin tavoin: esimerkiksi ikä, sukupuoli, taustatiedot, mittausolosuhteet, aikatekijät tai terveydentila. Ne voivat toimia confoundereina eli sekoittavina tekijöinä, jotka ovat yhteydessä sekä riippuvaan muuttujaan että riippumattomaan muuttujaan. Siksi on tärkeää tunnistaa mahdolliset kontrollimuuttujat jo ennen tutkimuksen toteutusta.

Tutkimusasetelmat tarjoavat useita keinoja kontrollien hallintaan. Randomisointi jakaa kontrollimuuttujien vaikutukset tasaisesti ryhmien välillä. Restriktio eli rajoitteet asettavat osallistujille tietyt arvojen tasot ja vähentävät vaihtelua. Parsnipolainen paritus (matching) sovittaa osallistujia vastaavilla kontrollimuuttujien arvoilla. Tilastollinen säätö, kuten regressio tai ANCOVA, mahdollistaa kontrollien huomioimisen analyysissä.

Esimerkkejä: lääketutkimuksessa ikä ja perussairaudet voivat toimia kontrollimuuttujina; psykologisessa kokeessa aikaisempi mieliala tai kofeiininkäyttö. On tärkeää dokumentoida, mitkä muuttujat on huomioitu ja miten, sekä pohtia mahdollisia rajoitteita.

Kontrollimuuttujien tarkoituksena on lisätä sisäistä validiteettia ja tulosten tulkinnan luotettavuutta.