Kontingenttiarviointimenetelmät

Kontingenttiarviointimenetelmät, tunnetaan myös nimellä Contingency Valuation Methods (CVM), ovat taloudellisia arviointimenetelmiä, joilla pyritään mittaamaan ei-markkinahyödykkeiden, kuten ympäristövaikutusten tai julkisten palveluiden, arvoa. Menetelmien ydinajatuksena on selvittää ihmisten subjektiivisia arvioita siitä, mitä he olisivat valmiita maksamaan tai luopumaan saadakseen kyseisen hyödykkeen (maksuhalukkuus, willingness to pay, WTP) tai välttääkseen sen menettämisen (luopumishalukkuus, willingness to accept, WTA).

CVM-menetelmät perustuvat tyypillisesti kyselytutkimuksiin. Osallistujilta esitetään kuvitteellinen tilanne, jossa heille tarjotaan tiettyä ympäristöhyödykettä tai heidän on reagoitava sen heikkenemiseen. Tämän jälkeen heiltä kysytään, kuinka paljon he olisivat valmiita maksamaan esimerkiksi puhtaammasta ilmasta, luonnonsuojelualueen säilyttämisestä tai kulttuurihistoriallisen kohteen kunnostamisesta. Kysymysten muotoilulla pyritään minimoimaan vinoumia, kuten avokätisyyden vinouma tai vastausvinouma.

Menetelmän etuna on sen kyky arvioida lähes mitä tahansa hyödykettä, jolla ei ole suoria markkinahintoja. Haasteena ovat kuitenkin arviointien luotettavuus ja tarkkuus. Ihmisten antamat vastaukset voivat olla epärealistisia tai riippuvaisia kysymysten esitystavasta. Tästä huolimatta kontingenttiarviointimenetelmät ovat merkittävä työkalu päätöksenteossa, kun arvioidaan esimerkiksi ympäristöinvestointien kustannus-hyöty-analyysejä.